Esko Lappalainen, Agrologien Liitto: Suomen malli

Kesä kohta koittaa ja pian tulee kuluneeksi vuosi yrityksestä saada aikaan maamme kustannuskilpailukykyä parantava ja velkaantumista hillitsevä yhteiskuntasopimus.

Jakaminen onnistuu yleensä jollakin tapaa, kun on jaettavaa. Nyt tarjolla on ollut niukkuutta ja eduista luopumista.

Yhteiskuntasopimusrintamalla valmista on tullut vähän – tarkkaakin tarkempi ikonimaalarikin olisi saanut huikeasti enemmän aikaiseksi.

Tarve kustannussäästöihin juontuu vuosien taannoisista Sari Sairaanhoitajalle annetuista palkkalupauksista. Julkiselle puolelle tehdyt reippaammat palkankorotukset ulosmitattiin heti yksityisellä puolella, vaikka 2008 syksyllä tapahtunut talouden notkahdus ei olisi missään tapauksessa sallinut tehdyn suuruisia palkankorotuksia. Vuoden 2008 syksyn taloudennotkosta ei ole vieläkään noustu ylös.

Nyt puhutaan Suomen mallista. Tässä Ruotsista kopioidussa mallissa vientiteollisuusalojen palkankorotukset säätelisivät kaikkien alojen palkankorotuksia ajatuksella, että viennistä riippuvaiset teollisuudenalat osaisivat sopeuttaa palkankorotuksensa kilpailukyvyn turvaavasti.

Valitettavasti tuntuu siltä, että tuo edellä mainittu ei olekaan se Suomen malli vaan ihan kokonaan muu. Yhteiskuntasopimusneuvotteluissa keskusjärjestöt – vähän yli puolimiljoonaista jäsenistöä edustavaa SAK:ta lukuun ottamatta – ovat löytäneet yhteisiä linjauksia. Monessa SAK:n liitossa on ollut vastuuntuntoisia päättäjiä, mutta sitten on muutama liitto, joille ei kelpaa mikään. SAK:n puheenjohtajaa turhauttanee keskusjärjestöneuvotteluihin osallistuminen, kun taustajoukot vievät maton jalkojen alta. Lauri Lylyn tuskaista oloa lievittänee kesällä edessä häämöttävä eläke.

Yli vuoden ajan on valmisteltu myös Uutta Keskusjärjestöä. Loppuraportti annettiin hiljattain, ja tarkoitus oli alkukesällä pistää nimiä paperiin. Uuden Keskusjärjestön yhtenä tavoitteena oli olla puolueisiin sitoutumaton palkkatyössä toimivien ja itsensä työllistävien etujen ajaja. Kun Tehy ilmoitti jättäytyvänsä pois Uudesta Keskusjärjestöstä, on asiassa otettu aikalisä.

Yhteiskuntasopimusneuvottelut onneksi onnistuivat yhdessä asiassa erittäin hyvin. Nimittäin neuvottelut paljastivat ennen Uuden Keskusjärjestön perustamista sen, että joissakin ammattiliitoissa puolueesta ei päästä irti, vaan politiikka halutaan edelleenkin sotkea verovähennyskelpoisilla varoilla rahoitettuun ay-edunvalvontaan.

Yksi tärkeä Uuden Keskusjärjestön peruspilari on jo perustusten tekovaiheessa murtunut. Tehy saanee seuraajia – suurempia tai pienempiä.

Yksi näistä pienistä ulosjäävistä liitoista lienee Agrologien Liitto. Vastuuntuntoiset agrologit ovat ainakin tähän asti olleet sitä mieltä, että valtakunnan asioista päätetään vapailla vaaleilla valitussa ja verovaroin kustannetussa eduskunnassa – ei Hakaniemessä.

Hyvää kevättä!

Esko Lappalainen
toiminnajohtaja
Agrologien Liitto

 

Takaisin