Hyvää Itsenäisyyspäivää!
Tottuneina metsissä liikkumiseen osoittautuivat monet metsämiehet osaaviksi sotilaiksi talvi- ja jatkosodassa. Puolustusvoimissa nähtiin vahva maasto-osaaminen hyväksi edellytykseksi toimia sotatoimien johtajina, minkä vuoksi metsätyönjohtajille alettiin antaa upseerikoulutusta.
Talvi- ja jatkosota verottivat raskaasti metsämieskuntaa. Rauhan tultua laskettiin miestappiot ja kaikkiaan 228 metsäkoulun käynyttä oli kaatunut. Se oli yli 10 prosenttia ammattikunnan toimivista, parhaassa iässä olevista jäsenistä.
Metsäkouluihin pystytettiin muistomerkit sodissa kaatuneiden muistolle.
Kurun metsäoppilaitoksen karu graniittipaasi paljastettiin lokakuussa 1947. Koulun 1952-1953 -kurssijulkaisussa on runo:
”SANKARIPATSAALLE
Sankarit, urhot, kansamme armaan,
pylväinä kerran Te joukkomme harmaan,
seisoitte torjuen itäistä viimaa.
Kohtalo vuotteli kalleinta tiimaa –
ja elämän päiviä jakoi.
Räiskyen taivas löi kuoleman tulta,
joi veljien verta nyt rajojen multa,
kaatui myös metsien mies.
Aseveljet ne hiljaa kertoa ties´-
oli rohkein hän kaikista meistä.
Haudalla heidän nyt graniittipaasi,
rohkeitten miesten, mi taistelu kaasi.
Nuokkupihlajain latvakin murheesta taipuu,
monen rinnassa suru ja rakkahan kaipuu
puhkeepi murheen kukkaan.
Kalliit niin oli vapauden lunnaat,
nyt soi salmet ja kukkivat kunnaat.
Vapaata astumme polkua, rantaa
mi kansamme lapsia hellien kantaa
– onnehen isänmaan!”
Hyvää Itsenäisyyspäivää!
