Lähes tuhat vuotta metsätalousinsinöörinä

Neljäkymmentä vuotta sitten (1984) 23 nuorta miestä ja yksi nuori nainen aloittivat metsätalousinsinöörin tutkintoon tähtäävät opinnot Joensuun metsä- ja puutalousopistossa. Valmistumisen jälkeen pääosa heistä on kokoontunut joka vuosi tapaamaan kollegoitaan. Reilu kaksikymmentä elämänuraa metsäalan ytimessä on mittava kokemuspääoma.

Kiihkeä puheensorina täytti heinäkuisena viikonloppuna Ahoniemen tuvan Konnevedellä, kun pitkän uran tehneet metsätalousinsinöörit tapasivat vuoden odotuksen jälkeen ja pääsivät tyhjentämään kokemuksilla päivittynyttä arkkua. Ryhmän tapaamisaktiivisuus lienee aika poikkeuksellista. Jokavuotisesta kokoontumisesta pois ei jäädä kuin pakottavasta syystä. Porukkaa voisi luonnehtia killaksi, vaikka ammatillisia tai muitakaan tavoitteita tapaamisille ei ole lausuttu.

 

Hurja hakupaine koulutukseen

Kilpailu 80-luvulla opiskelupaikoista oli kova. Yhdeksästäkymmenestäviidestä paikasta kolmessa eri metsäopistossa kilpaili yhteensä noin 1400 hakijaa. Joensuuhun valittiin 24 oppilasta metsätalousinsinöörikurssille. Kaupungin korkeakoulukulttuuria vasta luotiin. Metsätalouden perinteet alueella toki olivat vahvat. Metsien taloudellinen hyödyntäminen korostui, mutta muidenkin ulottuvuuksien tarve jo tunnistettiin ja sisällytettiin opintoihin. Opiskelijoita tuli eri puolilta Suomea.

Nyt harmaapäinen porukka voi kertoa metsätalousinsinöörin työstä ja alan kehityksestä työuran mittaisella kokemuksella. Toimenkuvat ovat sisältäneet tyypillisiä metsätalousinsinöörin tehtäviä, mutta samalla on luotu hyvinkin monenlaisia työuria. Yhteistä on syvä suhde metsäluontoon. He ovat vieneet käytäntöön metsäpolitiikan ja yksityistalouksien tavoitteita, tehneet vaikeaa soveltamista eri intressien välillä, kohdanneet kasvokkain metsänomistajat, urakoitsijat, puunostajat ja kaikenlaiset muut vaatimusten esittäjät sekä vastanneet toimeksiantajilleen toiminnan laadusta ja taloudellisuudesta. Ja johtaneet alaisiaan.

 

Metsäsuunnittelua, yrittäjyyttä ja kehitysaputoimintaa

Kannonkoskelainen metsäasiantuntija LKV KED Jukka Kainulainen on esimerkki siitä, kuinka monimuotoinen metsätalousinsinöörin ura voi olla. Lyhyen metsäsuunnittelijan tehtävän jälkeen hän lähti yrittäjäksi. Oma höyläysyritys kuitenkin jäi ja edessä oli paluu metsänhoitoyhdistykselle ja tietotekniikan kouluttajaksi. Tie vei sieltä kehitysaputöihin Afrikkaan Sambiaan. Sahausosaaminen hyödynnettiin sikäläisen sahaustoiminnan kehittämisessä. Tämän jälkeen ura suuntautui Venäjälle ja Viroon.

Luua Metsanduskoolissa hän opetti muun muassa riistanhoitoa. Suomeen paluun jälkeen sahaustoiminta kutsui jälleen ja tikaslaudan vienti Englannin puusepille käynnistyi. Metsänhoitoyhdistyksestä löytyi lopulta kiinteä toimipaikka niin neuvonta- kuin metsätilojen välitystehtävässäkin. Työuran taitekohtiin liittyi yleensä jatkokouluttautumista. Pienellä paikkakunnalla kansainvälisen ja yrittäjyyskokemuksen omaavalle metsätalousinsinöörille on ollut kysyntää kunnallishallinnossa sekä pankin ja eräiden yritysten hallituksissa.

 

Kaupungista metsäuralle

Pääkaupunkiseudulta tuleva metsäyhtiön operaatioesimies Jukka Koivuluoto on firman mies. ”Tsadin kundin” loputon hykerryksen aihe on maalaiskollegoiden juureva meininki. Jukka ehti nuoruudessa Ruotsinpyhtäällä olla hevoskorjuulla mukana. Isä teki metsätöitä. Kaverin isän oli metsäteknikko, joka oli esikuvana uran valinnassa. Opintojen ja intin jälkeen ei töitä tarvinnut hakea. Firmasta soitettiin ja kysyttiin töihin.

Jukan ura on kehittynyt suunnittelu-, hankinta- ja kuljetusesimiehen tehtävistä piirivastuulliseksi operaatioesimieheksi. Se on näyttävä urakehitys, jonka edellytyksenä on ollut jämäkkä tehtävien hoito. Työ on muuttunut myös digitalisaation myötä sekä metsänomistajakunnan kaupungistuessa. Puun ostaminen ja asiointi asiakkaiden kanssa on monimuotoistunut ja tullut haasteellisemmaksi metsänomistajien vieraantuessa metsätalouden perusteista. Uusien toimihenkilöiden sitoutumisessa työsuhteisiinsa on nähtävissä heikentymistä. Perinteisesti metsäalalla ei ole herkästi vaihdettu työnantajaa. Firmojen henkilöstöhallinnossa olisi skarppauksen paikka. Kansainvälisen firman näköalapaikalta voi nähdä, että suomalainen metsäosaaminen on korkeatasoista. Syytä on toivoa, että ideologioiden ajamana ei muuteta metsäteollisuuden toimintaedellytyksiä kestämättömiksi.

 

ELY:ssä luonnonsuojelua edistämässä

Ristiinalainen Markku Heikkinen on luonnonsuojelun asiantuntija ELY:ssä. Markku on lähtöisin maatilalta. Muutama päivä metsäsuunnittelijan matkassa tilan metsissä synnytti idean työurasta metsäalalla. Metsätalouden yleisjakson kautta, kuten kollegansakin, tie vei metsätalousinsinöörin opintoihin. Valmistumisen jälkeen hän monen muun tavoin työllistyi metsäkeskuksen ja metsänhoitoyhdistyksen metsätaloussuunnittelijana. Yhteiskunta panosti tietoperustaiseen yksityismetsien hallintaan.

Orastava ympäristöhallintokin alkoi tarvita henkilöstöä. Markku päätyi maaseutuelinkeinopiirille ja sitä seuraavien organisaatiomuutosten myötä ELY-keskukselle luonnonsuojeluhankkeiden maanhankintaan. Aluksi maanomistajien asenteet suojeluun olivat erittäin kielteisiä, mutta ajansaatossa on tapahtunut muutos. Tänä päivänä kysyntää suojelutoimille on enemmän kuin julkisen hallinnon kautta voidaan toteuttaa. Noin kolmannes hankkeista toteutuu maanhankinnan kautta ja kaksikolmannesta erilaisilla suojelusopimuksilla. Markku arvioi, että metsätalousinsinöörin taustasta on merkittävä hyöty suunniteltaessa hankkeita ja neuvoteltaessa maanomistajien kanssa, koska hänellä on käytössä osaamista laaja-alaisesti metsästä.

 

Metsänhoitoyhdistyksen toiminnanjohtajana

Metsänhoitoyhdistyksen toiminnanjohtaja Pasi Seppälä on jo ehtinyt eläkkeelle. Pasi sai ”rokotuksen” metsäalaan vanhempien työskennellessä taimitarhalla. Hevoskorjuuta ja puun irtouittoa tehtiin vielä silloin. Maanmittariksi piti lähteä, silti ura lipsahti metsäpuolelle. Aluksi leivän isä oli Veitsiluoto, mutta yksityismetsätalous lopulta työllisti Kittilässä.

Metsäpinta-alaa pohjoisessa on valtavasti, mutta mhy:n pieni organisaatio merkitsi, että monet hommat piti hoitaa itse. Työssä on pitänyt olla oma-aloitteinen ja neuvokas. Pasi teki lopulta 30 vuotta uraa yhdistyksen toiminnanjohtajana. Tietotekniikka on tullut sinä aikana hallitsevaksi toimenkuvaan. Toisaalta metsätalous on joutunut kritiikin kohteeksi. Turismi ja porotalous korostuvat Lapissa. Tosin moni poromies on metsänomistaja itsekin. Lapin luonto edustaa yleisesti romanttisia luonnonsuojelun ihanteita, joihin puunkorjuu ei sovi. Lapin puulle on kasvavaa kysyntää, joten soviteltavaa riittää.

 

Luontomatkailua ja opetustyötä

Projektipäällikkö Mika Soramäki on löytänyt uran luontomatkailun sektorilta, johon moni toivoo kasvua. Nuoruus partiolaisena ja haaveet luonnonläheisestä työstä veivät Hämeenlinnan kaupunkilaispojan metsäopintoihin. Nykyinen työ vesien hoitoa ja käyttöä edistävässä yhdistyksessä on tarjonnut mitä luonnonläheisimmän tehtävän. Ura piti kuitenkin aloittaa metsurina hakkuilla ja puunhankinnassa metsäyhtiöllä. Siirtyminen opetustehtäviin metsäalan oppilaitoksiin antoi mahdollisuuden lähentyä luontomatkailua. Oman yritystoiminnan käynnistäminen luontomatkailupalveluiden tuottajana toi Mikalle huomattavan kansallisen arvostuksen, josta esimerkkinä ovat tv-esiintymiset Kalastajan vuosi ja Kalassa tv-sarjoissa.

 

Mystinen metsäasiantuntija

Metsätalousinsinööri on monelle mystinen ammatti. Joensuusta vuonna 1987 valmistuneiden runsas parikymmentä erilaista tarinaa todistaa, että metsätalousinsinöörin tutkinnolla on luotavissa varsin moninainen ura, riippuen omista kyvyistä ja kiinnostuksen kohteista. Ammattikunta hoitaa Suomen merkittävintä raaka-ainevarantoa ja toiseksi suurinta kansallisuusvarallisuuden erää. Kaikki haluavat, että luontokin voi hyvin. Kapeakatseiset vastaukset metsien käsittelyyn eivät metsätalousinsinööreille kuitenkaan riitä. On pystyttävä vastaamaan samanaikaisesti monenlaisiin yhteiskunnan odotuksiin. Sitäkin Ahoniemessä pohdittiin.

 

Teksti: Markku Paananen
Kuvat: Asko Laaksi

Joensuun metsä- ja puutalousopiston metsätalousinsinöörikurssi 1984 – 1987

 

Kesäpäivä, makkaratulet ja kollegoiden hengentuotteet. Ollaan ammattiveljeyden ytimessä. Kuvassa (vasemmalta) Pertti Pajunen, Juha Ollila, Esa Parviainen, Jukka Tohu ja Juha Keränen.

 

Metsätalousinsinööri ja puukkomestari Harri Kemppainen (vasemmalla) ojentaa itse tekemänsä puukot 60-vuotislahjaksi kurssikavereille Jukka Mutaselle ja Jukka Koivuluodolle.

 

Joensuusta vuonna 1987 valmistuneita metsätalousinsinöörejä kesällä 2024. Kuvassa ylärivissä vasemmalta Harri Kemppainen, Jukka Mutanen, Markku Paananen ja Juha Keränen. Keskirivissä vasemmalta Jukka Koivuluoto, Asko Laaksi, Markku Heikkinen, Jukka Pusa, Pertti Pajunen, Juha Ollila, Pekka Venäläinen, Esa Parviainen ja Juha Taskinen. Alarivissä vasemmalta Pertti Himanen, Mika Soramäki, Pasi Seppälä, Tarja Wallenius, Jukka Tohu, Antero Röynä ja Jukka Kainulainen.

 

Takaisin