Meton kunniajäsen Jorma Romu 4.7.1938 – 2.11.2017

Marraskuun 2017 alussa minut tavoitti suruviesti pitkäaikaisen ystäväni ja työtoverini Jorma Romun siirtymisestä ajasta ikuisuuteen. Tieto oli tavallaan yllättävä, sillä vaikka pitkäaikainen sairaus olikin heikentänyt Jorman voimia, olin vasta muutamia viikkoja aikaisemmin keskustellut hänen kanssaan puhelimessa ja Jorma vaikutti tuolloin yhtä positiiviselta kuin aina ennenkin.

– Mennään päivä kerrallaan, totesi Jorma puhelumme lopuksi. Emme ehkä kumpikaan voineet aavistaa, että ne päivät olivat silloin jo hyvin vähissä.

Jorma Romu oli Karjalan poikia, syntynyt Kivennavalla Ahjärven kylässä 4.7.1938. Talvisodan syttyessä hän oli siis vasta alun toisella vuodella. Evakkotaival alkoi selkärepussa ja aikaa asemalle siirtymiseen annettiin kuuden kilometrin matkaan kolmisen tuntia. Jormalla itsellään ei tietenkään ollut tästä tapahtumasta mitään muistikuvia, mutta hän oli käynyt synnyintanhuvillaan pari kertaa kotiseutumatkalla. Kotitalosta oli jäljellä vain kivijalan kulma ja kivestä tehty kellari.

Romujen evakkoperheen matka johti Hauhon ja Lammin kautta Pälkäneelle, jossa Jormakin asui vuoteen 1960 saakka, kunnes lähti metsäharjoittelijaksi Nokia-yhtiön metsäosastolle. Kokemusta metsätöistä oli sitä ennen ehtinyt karttua isän kanssa hevosella tehdystä puutavaran ajosta ja hakkuuhommistakin.

Nokian metsätyönjohtajakoulun Jorma kävi 1963-1964. Työpaikka yhtiön leivissä löytyi ensin Lammilta ja sitten Lempäälästä, josta tie johti Tampereelle. Tässä välissä hän oli valmistunut metsäteknikoksi Evolta ja Tampereelle siirtymiseen oli perusteena työpaikan vaihto. Nokian metsäosasto lakkautettiin heinäkuussa 1972 ja Jorma sai uuden työpaikan piirimetsälautakunnasta, jossa työskenteli aina eläkkeelle jäämiseensä asti vuoteen 2002. Metsätalousneuvojana ja sittemmin metsäkeskuksen metsätalousesimiehenä hän oli pidetty ja arvostettu henkilö, joka pyrki ratkaisemaan asiat mieluummin lain hengen kuin kirjaimen mukaan.

Haastellessani joskus Jorman kanssa vanhoista työasioista hän kertoi esimerkkinä työssä onnistumisessa muiston Nokia-yhtiön ajoilta eräästä keväisestä uitosta. Puut piti saada ajoissa veteen ja vaikka päivät venähtivät yön puolelle, ne myös saatiin. Se antoi luottamusta omaan jaksamiseen ja myös tunnustusta esimiehiltä.

Lautakuntaan siirryttyään Jorman tehtäviin kuului yhtenä osana asutustilojen hakkuiden valvominen ja leimikoiden tekeminen. Kerran Teiskossa Kaanaan kulmilla Jorma sai leimikon valmistuttua tilan emännältä käskyn kahville. Naapurin emäntä saapui myös paikalle ja istui huomaamattaan Jorman komean lierihatun päälle. Puhetta riitti eikä lähdöstä tullut mitään, kun Jorma kohteliaana miehenä ei kehdannut huomauttaa tilanteesta. Lopulta oli pakko sanoa ja kovasti nainen pahoitteli ja silitteli hattua suoremmaksi!

Metsäteknikkojen ammattiyhdistyksen toimintaan Jorma lähti mukaan Lempäälän aikoina. Tuli yhdistyksen pikkujoulu ja Romujakin, Jormaa ja Sirkka-vaimoa houkuteltiin sinne, tästä homma käynnistyi 1960-luvun lopussa. Meton perustamisesta 1979 Jorma muisti, kuinka asian ensin hyväksyi metsäteknikkojen liitto ja vähän myöhemmin myös metsätyönjohtajat. Hieman kitkaa Tampereella aiheutti vain se, että metsäteknikoilla oli enemmän omaisuutta kuin työnjohtajilla, mutta varat yhdistettiin eikä asia ole sen jälkeen haitannut, yhdessä on toimittu sopuisasti.

Jorma toimi pitkäaikaisena luottamusmiehenä metsälautakunnassa ja myöhemmin metsäkeskuksessa sekä Meton toimialayhdistyksessä metsälautakuntien toimihenkilöiden puheenjohtajana ja keskusjärjestön hallituksessakin. Ansiokkaasta toiminnastaan hänelle on myönnetty Meton kunniajäsenyys.

Metsäammattilaisten järjestäytyminen ja yhteistoiminta oli Jorman mielestä lähtenyt liikkeelle heidän omista tarpeistaan.

– Pirkanmaalla on aina ollut metsämiehiä monen eri työnantajan palveluksessa. Aikanaan oli vielä paljon enemmän puutavarayhtiöitä ja metsänhoitoyhdistyksiä. Yhteistoiminnassa on merkittävää ollut se, että sitä kautta kaverit ovat oppineet tuntemaan toisensa, vaikka heidän työnantajiensa intressit ovatkin olleet erilaisia. Näin on ollut helpompi toimia mahdollisissa työelämän ongelmatilanteissa.

Jorman rakkaimmat harrastukset olivat kalastus ja metsästys. Eläkepäivät kesämökillä Pälkäneen

Luikalassa antoivat mahdollisuuden niiden toteuttamiseen ja Jorma ja Sirkka olivatkin vuosikausia ympärivuotisia mökkiasukkaita aina niin kauan, kuin Jorman voimat antoivat myöten.

Jorman siunaustilaisuus pidettiin Tampereella Messukylän kirkossa 17.11.2017. Lämminhenkisessä juhlassa oli läsnä runsas joukko Jorman ystäviä, sukulaisia ja entisiä työkavereita sekä läheisimmät; puoliso Sirkka ja pojat Petteri ja Antti-Jussi perheineen. Laskiessani ruusun Jorman arkulle en ensin ollut aikonut lausua mitään ylimääräistä, mutta jostain nousivat huulilleni Aleksis Kiven runon sanat:

”Havuoksan rauhan viiri päällänsä liepoittaa.” Nämä sanat kuvasivat mielestäni hyvin Jorma Romun,
metsämiehen ja rauhanrakentajan, elämää, toimintaa ja nyt myös viimeistä lepoa.

 

Lassi Hakulinen