Biotalous on myös sinistä
Biotalouden ensimmäinen aalto näillä pohjoisilla perukoillamme perustui metsään ja voihin. Suomi teollistettiin metsäbiotalouden varassa. Viime vuosikymmenillä taidettiin hurahtaa muunlaisen talouden uskoon. Nyt uutta kasvua haetaan taas vanhoista suunnista, mutta uudenlaisin eväin. Biotalous muodostaa nyt ja varmaan tulevaisuudessakin Suomen talouden tukirangan.
Uusi biotalous tähtää muutokseen jossa uusiutumattomien luonnonvarojen käyttöä korvataan uusiutuvilla. Se hyödyntää laajasti luonnosta saatavia materiaaleja ja kehittää niihin liittyviä teknologioita ja käyttötapoja. Biotalous on myös sinistä. Vesi kytkeytyy kaikkien uusiutuvien luonnonvarojen tuotantoon, mutta sinisestä biotaloudesta puhutaan erityisesti silloin, kun tarkastellaan vesivarojen ja vesiekosysteemien nykyistä tuottavampaa ja monipuolisempaa käyttöä. Suomen sinisen biotalouden lähtökohtina ovat runsaat vesivarat, vesivoima, veden tuottamat biomassat, juomaveden ja jätevesien puhdistusteknologiat sekä myös vesien tarjoamat luontoarvot ja virkistys- ja hyvinvointipalvelut. Sininen biotalous tuottaa kestävää hyvinvointia ja yhteiskunnalle arvonlisää kun siihen sisältyviä toimintoja voidaan vahvistaa, lisätä niiden arvoa kotimaisilla ja kansainvälisillä markkinoilla ja kehittää uusia tuotteita ja ratkaisuja.
Viime vuonna maa- ja metsätalousministeriön johdolla tutkailtiin Suomen sinisen biotalouden nykytilaa ja potentiaaleja laajasti sekä asiantuntijaselvittelyllä että eri puolilla maata alan toimijoiden kanssa pidetyissä työpajoissa. Tässä työssä tunnistettiin tärkeimmiksi osa-alueiksi kalatalous, ravinteet, vesihuolto, energia, teolliset symbioosit ja virkistyskäyttö.
Kalatalous on perinteistä sinistä biotaloutta, mutta siihen sisältyy myös paljon potentiaaleja. Tuottoisia kalakantoja on sekä sisävesialueilla että merissä. Kasvaneiden silakkasaaliiden jalostusarvon nostamisella voitaisiin arvoa kasvattaa. Hyödyntämätöntä saaliskapasiteettia on erityisesti runsastuneissa särkikaloissa, joiden elintarvikekäyttöä tulisi lisätä. Nykyisin kulutamme enemmän ulkomaista kuin kotimaista kalaa. Kotimaisista kaloista syömme eniten kasvatettua kirjolohta. Kotimaista kirjolohituotantoa kasvattamalla voitaisiin korvata tuontia. On laskettu, että kolminkertaistamalla kirjolohen tuotanto voitaisiin puolittaa lohikalojen tuonti. Myös muiden viljeltävien lajien tuotantoa on mahdollista lisätä. Kalaa hankitaan myös omatoimisesti. Kaikesta syömästämme kotimaisesta kalasta lähes puolet on luonnon virkistyskäytön tulosta, vapaa-ajankalastuksen saalista.
Sinisen biotalouden mahdollisuudet kalatalouden sektorilla eivät kuitenkaan ole vaan pelkkää ruokaa, kirjolohiannoksia ja särkipihvejä. Kalastus on suosituin toiminnallinen luontoharrastus, mutta vesiluonto on tärkeää myös muulle luonnon virkistyskäytölle. Luonnon virkistyskäyttö elvyttää ja lisää fyysistä ja henkistä hyvinvointia. Vesiympäristöihin liittyvää virkistyskäytön arvoa emme tarkasti tiedä. Luontomatkailusta arviolta puolet liittyy tavalla tai toisella vesistöihin ja luontomatkailun arvo ylittää 10 miljardia.
Sinisen biotalouden mahdollisuuksia pitäisi kehittää laajasti. Mutta kehittäminen kohtaa myös ristiriitoja. Ristiriidat nousevat vastakkainasetteluista, elinkeinotoiminnan kasvu ja kasvua tukevan elinkeinopolitiikan tavoitteet voivat olla ristiriidassa ympäristöpolitiikan, luonnonsuojelun tai virkistyskäytön kanssa. Ristiriitojen juuria on veden, vesiympäristöjen ja vedenomistuksen merkityksissä ja niihin liittyvissä tunteissa. Vastakkainasettelua ei ainakaan helpota yhdyskuntarakenteen tiivistyminen ja maaseudun näkeminen ”museomaaseutuna”, jossa mikään ei saa muuttua tai hallinnolliset raja-aidat, kehittämiseen kannustamaton säätely ja monimutkaiset toimintatavat.
Mutta liittyy siniseen biotalouteen myös synergioiden mahdollisuuksia. Eri toimialojen yhdistäminen voi luoda uusia ratkaisuja jolloin syntyy uusia jalostusketjuja, jopa teollisia symbiooseja. Matkailu, kalastus, lähiruoka ja kuntoutus- ja hoivapalvelut toimivat jo nyt monilla alueilla yhteisen kehittämisen keihäänkärkinä.
Sinisen biotalouden kehittämiseen kannattaa panostaa. Luonnonvarakeskus on valinnut sinisen biotalouden yhdeksi neljästä uudesta temaattisesta ohjelmastaan, johon tutkimustoimintaa keskitetään. Yhteiskunta tavoittelee sinisellä biotaloudella talouskasvua ja uusia elinkeinomahdollisuuksia. Tulosten saavuttamisen perusedellytyksenä muistettava vesien tilan kunnosta huolehtiminen ja rehevöityneiden vesistöjemme tilan parantaminen, oli kohteena sitten mikä hyvänsä sinisen biotalouden osa-alue.
Päivi Eskelinen
Ryhmäpäällikkö
Luonnonvarakeskus, Talous ja yhteiskunta
paivi.eskelinen@luke.fi
Linkkejä:
Luonnonvarakeskus, www.luke.fi
Sinisen biotalouden esiselvitys
Ruoka- ja luonnonvaratilastojen e-vuosikirja 2015
http://stat.luke.fi/sites/default/files/ruokajaluonnonvaratilastot_evuosikirja.pdf
Takaisin