Erävoitto metsätaloudelle ja hiilinielulle

EU parlamentin äänestys LULUCF-asetuksesta eli metsienkäytön hiilinieluista ja -päästöistä, oli mielenkiintoinen, mutta samalla äärimmäisen tärkeä Euroopan Unionin ”metsämaille” ja erityisesti Suomelle. Parlamentin ympäristövaliokunnan alkuperäinen esitys oli monella tavoin epäoikeudenmukainen. Se olisi rajoittanut merkittävästi Suomen metsätaloutta ja biotuoteteollisuutta. Myös metsiemme hiilinielukapasiteetti oli vaarassa, koska hyvin hoidetut kasvavat metsät sitovat parhaiten hiiltä.

Metsänhoidon mallioppilaasta maksumieheksi?

Esitys lähti siitä, että metsien käyttöaste olisi jäädytetty vuosien 1990-2009 tasolle, jolloin käyttöaste oli 60-65 prosenttia nykyisestä tasosta. Hakkuiden lisääminen tästä käyttöasteesta ylöspäin olisi katsottu hiilipäästöiksi, josta olisi seurannut vuosittainen hyvityslasku Suomelle.

Suomen valtio ohella moni järjestö vastusti pohjaesitystä. Myös metsäalan asiantuntijoiden METO, luonnonvara-alan asiantuntijoiden LUVA ja Euroopan metsäasiantuntijoiden järjestö UEF tekivät yhteisen kannanoton, jota välitettiin lehdistön ohessa EU-parlamentaarikoille ja EU:n virkamiehistölle.

Torvaldsin viesti metsäasiantuntijoille

Parlamentin ympäristövaliokunnan käsittelyn jälkeen alkoi tapahtua. Varsinaiset neuvottelut uudesta kompromissista parlamentin äänestystä varten kävivät Suomen edustaja Nils Torvalds ja raportin esittelijä toiminut saksalainen Norbert Lins.

Uudessa kompromissiehdotuksessa metsien vertailu aiempaan käyttöön poistettiin. Vertailu vaihtui vuosiin 2000–2012, joista voitaisiin poiketa, kun metsien hoito on kestävää ja metsät pysyvät kasvihuonekaasujen nieluna pitkällä aikavälillä. Lisäksi kohta koskien metsien käyttöastetta, jolla hakkuiden määrää verrataan niiden kasvuun, poistettiin kokonaan. Tämä mahdollistaa Suomen metsäpolitiikan kehittämisen yhteisen metsästrategian pohjalta jatkossakin.

Europarlamentaarikko Nils Torvalds kommentoi olevansa erittäin tyytyväinen lopputulokseen;

• Onnistuimme rakentamaan kompromissiratkaisun, joka huomioi sekä Pariisin ilmastokokouksen tavoitteet, että meidän taloudelliset intressimme. Suomalaista kestävää metsätaloutta ei nyt rajoiteta. Nyt teemme työtä sen eteen, että kaikissa EU-maissa olisi jatkossa pitkäjänteinen ja ympäristöystävällinen metsätalous.

Äänestys oli samalla selkeä ja tiukka

Kompromissiratkaisu hyväksyttiin Euroopan parlamentin täysistunnossa Strasbourgissa 13. syyskuuta. Päätös tehtiin lopulta selvin luvuin: ääniä puolesta 532, vastaan 144 ja 20 tyhjää. Muutoskohtien äänestykset olivat sen sijaan paljon tiukemmat. Tästä syystä julkisuudessa on esiintynyt monia eri lukuja äänestyksistä. Esimerkiksi yhden muutoskohdan äänestys hyväksyttiin vain 15 äänen erolla.

Tulevia käsittelyjä ajatellen parlamentin selkeä kanta oli helpotus, vaikka kyseessä on vain välitulos. Tätä seuraa jäsenmaiden ministerineuvoston käsittely, missä Suomea edustaa ympäristöministeri Kimmo Tiilikainen. Kokous olisi alustavien tietojen mukaan jo lokakuussa.

Viro toimii tämän syksyn EU:n puheenjohtajamaana ja olisi toivottavaa, että saisimme lopullisen sinetin tähän kysymykseen EU-parlamentin, ministerineuvoston ja EU-komission kolmikantaneuvotteluissa vuoden lopulla. Ensi vuoden alusta EU puheenjohtajuus siirtyy Bulgarialle. Lopullisen päätöksen toimeenpano tulee myös olemaan tärkeä ja seurattava prosessi.

Pohdintaa LULUCF-prosessista

Tästä prosessista olisi paljon sanottavaa. Koska asian käsittely on vielä kesken, tyydyn vain muutamaan yleiskommenttiin.

Emme useinkaan tiedä, miten MEP:it oikeasti toimivat ja vaikuttavat työssään. LULUCF:n käsittelyssä parlamentaarikot pistivät itsensä todella töihin ja likoon, millä saavutimme lopulta hyvän ratkaisun. Saatu päätös oli voitto kaikille: hiilinielulle, ilmastonmuutokselle, metsien hoidolle ja metsäelinkeinolle.

Ikävä kyllä suomalaismeppien rivit eivät pitäneet tässä tärkeässä asiassa. Suomen edustajista Heidi Hautala, Merja Kyllönen, Sirpa Pietikäinen ja Pirkko Ruohonen-Lerner äänestivät kompromissiesitystä vastaan.

Vaikuttamistyön aikana ympäristöjärjestöt olivat vähintään yhtä aktiivisia kuin metsäalan ja metsäelinkeinon edustajat. Tavoissa, miten asioita ilmaistiin, oli kuitenkin suuria eroja. Minulle syntyi sellainen yleiskuva vaikuttamisesta, että parlamentaarikot perustivat päätöksensä faktapohjaiseen tietoon.

Vaikuttaminen metsien maankäytön, hiilinielun ja kestävän metsäelinkeinon hyväksi jatkuu. Käsittelyn luonne muuttuu nyt kuitenkin olennaisesti, koska jäsenmaat pääsevät vihdoin mukaan päätöksentekoon.

 

Håkan Nystrand

Takaisin