Haastattelussa Maa- ja metsätalousministeriön uusi kansliapäällikkö Pekka Pesonen

Haastatteluhetkellä MMM:n kansliapäällikkö Pekka Pesonen on ollut uudessa virassaan vajaan kahden viikon ajan. Edellisen työnantajan leivissä Brysselissä vierähti lähes 17 vuotta.

– Toimin Euroopan viljelijä- ja osuuskuntajärjestö Copa-Cogecan pääsihteerinä vuodesta 2007 alkaen.

Copa-Cogeca yhdistää Euroopan tuottajajärjestöt. Suomesta järjestöön kuuluvat MTK, SLC ja Pellervo. Sillä on 64 jäsenjärjestöä ja yhteistyöjärjestöjä reilut 30.

– Muutin aikoinaan vaimoni perässä Brysseliin. Hän oli ensimmäisiä pysyviä virkamiehiä komissiossa ja aloitti työt siellä heti Suomen jäsenyyden alussa tammikuussa 1995. Päätin vakituisen työni Valiolla ja aloitin kotieläinasiamiehenä MTK:n Brysselin toimistolla lokakuussa 1997, kertoo Pesonen.

Siitä lähtien he ovat asuneet Brysselissä, missä kaikki perheen kolme lasta ovat syntyneet. Nyt perhe on Suomessa.

– Välillä toimin Suomessa maa- ja metsätalousministeriön valtiosihteerinä, kun perustuslainmuutos mahdollisti valtiosihteerit vuoden 2005 alusta. Toimin valtiosihteerinä ministeri Juha Korkeaojan kauden loppuun asti, minkä jälkeen aloitin työt EU-tason tuottajajärjestössä huhtikuussa 2007.

Suomalaiset osaavat vaikuttaa Brysselissä

Puhe siitä, että suomalaiset olisivat sinisilmäisiä EU-päätöksenteon suhteen, ei Pesosen mukaan pidä paikkaansa.

– Suomi on hyvin integroitunut Brysselin toimintatapaan. Koko talouselämä, MTK, osuuskunnat, elintarviketeollisuus ja muun muassa metsäpuoli, kaikki ovat olleet aktiivisesti mukana. Näymme hyvin edunvalvontatilastoissa tapaamisissa, mikä on hyvä, sillä toimintamme on myös läpinäkyvää.

Suomalaiset ovat olleet hyvin vaikuttamassa alusta alkaen. Nyt päättyvä komission ja Euroopan parlamentin mandaatti ja viiden vuoden jakso on tosin ollut poikkeuksellinen.

– Monen mielestä siellä on nyt otettu niin sanottu etunoja useissa poliittisissa kysymyksissä, mikä ei ole aivan toiminut, vaan osoittautunut vääräksi ratkaisuksi monessa asiassa.

Pesosen mukaan suomalaiset ovat hyvin integroituneita Brysselin toimintatapaan.

 

 

Hän näkee, että kestävyys, ruokaketju ja ympäristöasiat ovat tärkeitä ja niihin on tehtävä parannuksia niin kuluttajan kuin tuottajankin näkökulmasta.

– Mutta miten asiat on viety päätöksentekoon, siinä tapahtui iso virhe. Komissiossa oli ”besser wisser” mentaliteettia, joka näkyi erityisesti viimeisen maatalousuudistuksen hyväksyttämisen aikana. Kävi selväksi, että poliittista syistä komissio halusi läpi sellaista, mistä ei ollut poliittista yhteisymmärrystä. Kuten European Green Deal:iin sidottuja asioita, jotka komissio ja erityisesti varapuheenjohtaja Frans Timmermans halusivat viedä osaksi CAP:ia.

Tämä herätti vastustusta neuvostossa ja parlamenttikin sanoi lopulta, ettei näin voi mennä.

– Tämän seurauksena komission puheenjohtaja Ursula von der Leyen State of the Union -puheessaan 13. syyskuuta teki sitoumuksen, joka pari viikkoa sitten realisoitui. Hän ilmoitti silloin haluavansa käydä yhteiskunnallista keskustelua maataloudesta alan toimijoiden kanssa, ja tapasi nyt tammikuussa henkilökohtaisesti eri tuottaja- ja viljelijäjärjestöjen ja muiden läheisesti elintarvikeketjuun liittyvien EU-tason toimijoiden edustajia Brysselissä. Kokouksessa käytiin lävitse huolia ja murheita yleisellä tasolla, sekä sitä miten tuottajat ja kaikki muutkin EU-tason etujärjestöt ovat mukana kestävyyskeskustelussa. On kiinnostavaa nähdä, miten tämä puheenjohtajan poliittinen aloite realisoituu päätöksentekoon.

Unionin yhteisen metsäpolitiikan puuttuminen luo haasteita

– On sanottu, etteivät komissio tai poliittiset päättäjät ymmärrä maatalouden realiteetteja, eli sitä mitä ja miten pitkäjänteistä työ on, miten ollaan olosuhteiden armoilla tai miten markkinat toimivat elintarvikkeissa. Tämä voi pitää paikkansa, sillä suurin osa lainsäädännönvalmistelusta tapahtuu virkamiestyönä ja voi olla vaikea suhteuttaa valmistelutyötä tietyn jäsenmaan realiteetteihin. Siinä pitää väkisinkin käyttää keskiarvoja ja tilastotietoja.

Metsiä koskettavat metsäkato-, monitorointi- ja ennallistamisasetukset etenevät. Pahin pelko on, ettei maa- ja metsätalouden investointeja uskalleta tehdä säädösten pelossa.

– Unionissa ei ole yhteistä metsäpolitiikkaa, mutta käytännössä metsätaloutta ohjataan jo merkittävästi unionintasolta. Suomen intressinä on saada esille sitä metsätalouden realiteettia mitä on jo tehty. Ja ehkä meidän täytyy tunnustaa, ettei suomalaisen metsätalouden tuntemus EU:ssa ole siinä mallissa, mitä sen pitäisi olla.

Pesosen mukaan EU:ssa ei ole yhteistä metsäpolitiikkaa, mutta käytännössä metsätaloutta ohjataan jo merkittävästi unionintasolta.

 

 

Meille on esitetty syytöksiä, mitä suomalaisten on vaikea kuunnella.

– Esimerkiksi EU:ssa metsäkato on nyt merkittävä asia kauppapolitiikan yhteydessä. Suomessa kansallinen lainsäädäntö on kieltänyt metsäkadon jo vuosikymmeniä, ja meistä tuntuu hullulta, että Euroopan unionissa puhutaan nyt asioista, jotka meillä on tiedostettu jo kolme sukupolvea sitten.  Meiltä on kielletty metsänhävittäminen ja metsänomistaja on siitä vastuussa.

– Se ei tarkoita, että tapamme tehdä asioita on ainut oikea, mutta meillä on toista sataa vuotta kumulatiivista kokemusta siitä, miten asiat ovat menneet, ja esimerkiksi biomassan kumulatiivisessa kehityksessä olemme olleet aika hyviä. Puhumme tällä hetkellä reilusta 2000 miljoonan kuutiometrin kokonaismetsäbiomassasta puuhun sitoutuneena, kun kaksi sukupolvea sitten 1950–60-luvulla olimme 1000 miljoonassa kuutiossa ja sen alapuolella.

Enemmän arvostusta, vähemmän oletusta

– Pitää myös tunnustaa, että paljon on tehty metsänhoidossa. Meillä on kohtuullisen hyvä track record ja viimeisin tieteellinen tieto erityisesti Suomessa, Ruotsissa ja muissa Pohjoismaissa siitä, mitä olemme tehneet tähän mennessä.

Kun puhutaan Suomessa tuotetun puun laadusta, on viesti ehkä meille yllätys.

– Minulle on monesti sanottu keskieurooppalaisten toimesta, että suomalainen kuusi on ylivoimaista käyttää esimerkiksi ikkunanpuitteisiin, ja varsinkin uudisrakentamiseen sitä pidetään parhaana. Samaan aikaan meillä keskusteltiin siitä, onko rakentamiseen käytetyn puun laatu riittävällä tasolla.

Keskieurooppalaisten mukaan suomalainen kuusi on ylivoimaista käyttää esimerkiksi ikkunanpuitteisiin, mitä ei arvaisi, kun kuuntelee suomalaista keskustelua aiheesta.

 

 

Pesonen on tutustunut Saksan metsätuhotilanteeseen, missä pystyyn kuolleet puut rajoittavat virkistyskäyttöä ja ovat turvallisuusriski. Hän näkee, että Suomessa metsän luontaista vastustuskykyä tulee parantaa mm. istuttamalla useampia puulajeja.

– Olen kuullut jopa syytöksiä Suomen yhden puulajin plantaasimetsätaloudesta ja kymmenien hehtaarien aukoista, vaikka keskimääräinen uudistusala on meillä hehtaarin luokkaa. Olen vienyt oman tilani metsäsuunnitelman näytille komissioon ja kertonut eri virkamiehille suomalaisesta metsätaloudesta. Komission varapuheenjohtaja tunnusti minulle, että metsäasiat ovat monimutkaisempia kuin hän luuli.

– Oletamme liikaa, kuten että asiantuntemuksemme on tunnustettu tai perusteet hyväksyttävät. Eivät ne ole. Meidän pitää kertoa minkä takia olemme tehneet näin ja mitkä tulokset ovat.

Alkutuotannon osa arvoketjussa

Ruokaturvan korostuminen on ollut yksi viime aikojen suurimmista muutoksista EU:ssa.

– EU:ssa herättiin siihen, että joissain yhteiskuntaluokissa ei kerta kaikkiaan ollut elintarvikkeiden kallistumisen vuoksi varaa ostaa terveellistä ruokaa, kuten vihanneksia ja hedelmiä. Tämän yhteiskunnallinen ongelman terveysriskit tulevat vastaamme vuosikymmenten päästä.

Pesonen haluaa erityisesti nostaa keskusteluun maa-, metsä- ja kalatalouden arvoketjun, tilanteessa missä alkutuotantoon kohdistuu paljon haasteita.

– Meidän pitää pystyä perustelemaan alan investoinnit markkinalähtöisesti ja niiden tueksi tarvitaan kestävää taloudellista suunnittelua. Alan pitää olla kilpailukykyinen, ja arvoketju yhdessä alan imagon kannalta houkutteleva, niin että se mahdollistaa nuorten tuottajien menestymisen. Heillä pitää olla liikeidea ja suunnitelma tulojen aikaansaamiseksi, joilla maksaa kestävyyttä lisäävän investoinnin ja ylläpitää kiinteää omaisuutta.

Ruokaturvan korostuminen on ollut yksi viime aikojen suurimmista muutoksista EU:ssa.

 

 

Nykyisessä hallitusohjelmassa on kirjaus, ettei hallinnollisilla vaatimuksilla lisätä tuotantokustannuksia.

– Tämä on kova vaade, sillä lakia pitää soveltaa kansallisella tasolla niin, että siitä on mahdollisimman vähän kustannusvaikutusta, koska myös Euroopan tasolla on nähty, että lisäarvotekijöiden saaminen läpi vapaaehtoisessa kuluttajakäyttäytymisessä ei ole ollenkaan selvää.

– Tuen ehtona on toteutetut tuotannolliset ehdot. Siinä vaiheessa, kun tuki on pienempi kuin kustannus, eikä tuottaja saa riittävää tuloa tuotteen hinnasta markkinoilta, ei hän pysty tekemään investointeja. Siinä mielessä tämä hallitusohjelman kirjaus on hyvä.

Pesonen alleviivaa myös metsäsektorin merkitystä Suomelle.

Pesonen kaipaisi Suomeen lisää ylpeyttä omasta ruoasta, kuten Italiassa, Ranskassa ja monessa muussa maassa on asenne ”minun maatalouteni ja minun ruokani on parasta mitä on”.

 

 

– Se on suhteellisen suuren kiinnostuksen kohteena EU-politiikassa, ja sen kansallinen intressi on suuri. Toisaalta meillä on näyttöjä, että olemme tehneet hyvin. Sen dynaaminen tilanne ei ole toivoton, mutta meidän pitää puhua näistä asioista.

Hän kaipaa Suomeen lisää ylpeyttä omasta ruoasta.

– Euroopassa asenne ”minun maatalouteni ja minun ruokani on parasta mitä on” näkyy hyvin Italiassa, Ranskassa ja monessa muussa maassa. Siellä arvostetaan omaa paikallista ruokaa ja esimerkiksi viinejä. Suomessa paikallisen leivän arvostuksessa on hieman samanlaista ajattelutapaa. Ja suomalaista ruisleipää arvostetaan jopa rajojemme ulkopuolella.

– Italialainen elää syödäkseen – suomalainen syö elääkseen. Meillä on vielä enemmän arvossa tekniset ominaisuudet, steriiliys ja puhtaus. Italiassa arvostetaan paikallisuutta ja ainutlaatuisuutta, ruuan tarinaa.

– Tämä on tulossa myös Suomeen ja niin se pitää ollakin, sanoo Pesonen.

________________________________________________________________________________

 

Kansliapäällikkö MMM Pekka Pesonen

Kansliapäällikön tehtävänä on johtaa, kehittää ja valvoa ministeriön ja sen hallinnonalan toimintaa. Hän johtaa ministeriön strategista suunnittelua ja toimeenpanoa, sekä mm. osallistuu ministerin apuna laajakantoisten tai muutoin tärkeiden asioiden suunnitteluun ja toteuttamiseen.

Pekka Pesonen on koulutukseltaan maa- ja metsätaloustieteiden maisteri, agronomi. Hän on syntynyt 1963 ja kotoisin Juvalta, missä hallinnoi 8. polvessa suvun hallussa vuodesta 1732 ollutta maatilaa.

Työura:

– 1991–10/1997 Valio, myyntipäällikkö ja avainasiakkuuspäällikkö

– 10/1997–1/2005 liha- ja maito-osuuskuntien kotieläinasiamies MTK, Bryssel

– 1/2005–4/2007 valtiosihteeri MMM

– 4/2007–2/2024 pääsihteeri Euroopan viljelijä- ja osuuskuntajärjestö Copa-Cogeca, Bryssel

– 1.2.2024 alkaen (5-vuotiskausi) kansliapäällikkö MMM

Perhe: vaimo ja kolme lasta

Harrastukset: metsä- ja muiden töiden teko kotitilalla Juvalla

 

 

Teksti: Tiina Eklund, Kuva: Kansliapäällikkö Pekka Pesosen kuva MMM

Takaisin