Ilmastosankarit
Tässä on Luonnon Varassa-lehden 4/2021 artikkeli ”Ilmastosankarit” kokonaisuudessaan.
Artikkeliin on haastateltu maanviljelijä, agrologi Kallepekka Toivosta ja
MTK:n ympäristöjohtaja Liisa Pietolaa.
Teksti ja kuvat: Tiina Eklund
Suomen maa- ja metsätalous pelastavat maailmaa
Globaali fossiilitalous on 90 prosenttisesti syypää ilmastonmuutokseen. Silti Suomen maa- ja metsätalous on päivittäin mediassa syytettyjen penkillä. Miksi?
Maanviljelijä Kallepekka Toivonen tarjoaa ruisleipää, jonka on leiponut yli 100-vuotiaaseen juureen.
– Juuri on isoäidin ajoilta. Se on säilynyt tiinussa, joka talletetaan aittaan aina sellaisenaan.
Olemme Nurmijärven Kirkonkylässä Myllymäen tilalla. Leipä nautitaan 1860-luvulla rakennetun hirsitalon tuvassa. Suolaa lukuun ottamatta kaikki leivän tekoon tulee omalta tilalta.
– Viljelen tilaa kolmannessa polvessa. Isoisäni osti tilan 1912 ja 42 vuoden kuluttua siitä tila siirtyi isäni Esa Toivosen hoidettavaksi. Ja edelleen tasan 40 vuoden kuluttua minulle vuonna 1994.
Kallepekka teki pitkään kahta työtä päällekkäin. Maanviljelyksen ohella hän työskenteli Melassa ja myöhemmin MTK:ssa hankkeen vetäjänä. Kolme vuotta sitten poisnukkunut isä oli suuri apu ja työkaveri tilanhoidossa lähes loppuun asti.
– Jäin palkkatyöstä pois vuonna 2007. Sen jälkeen olen voinut täysipäiväisesti ja -päisesti keskittyä tähän työhön.
Kahden työn loukusta pois hyppy tuli hyvään hetkeen, sillä hänet valittiin heti sen jälkeen MTK-Uusimaan puheenjohtajaksi. Nykyisin hän toimii lukuisissa vaativissa luottamustoimissa, mm. Nurmijärven kunnanvaltuuston puheenjohtajana ja MTK:n Säätiön hallintoneuvoston jäsenenä.
Itse leivottua ruisleipää. Kaikki leipään tarvittava – suolaa lukuun ottamatta – tulee omalta tilalta.
Fossiilitalous on syyllinen
Kuten Glasgow´n COP26-ilmastohuippukokouksessa jälleen nähtiin, on fossiilitalous pyhä lehmä. Kokouksessa väännettiin lopuksi kättä siitä, saako sopimuksessa edes mainita nimeltä hiilivoimaa tai fossiilisia polttoaineita. Lukuisten kompromissien jälkeen nimet mainittiin, mutta ei mitään rajoituksia koskien niiden käyttöä.
– On hyvä palata siihen, mistä fossiilitalous on tullut ja muistaa, että lähes 90 prosenttia päästöistä aiheutuu siitä. Kyse on viimeisen noin 100 vuoden kehityksestä: kaupungistumisesta ja teollistumisesta. Siihen me olemme tarvinneet pääosin fossiilista energiaa. Etenkin isot kaupungit ovat fossiilitalouden lippulaivoja.
Kallepekka kannustaa miettimään kaupunkien rakennetta: betoni, teräs, kaikki muu rakentaminen ja teiden asfaltointi.
– Aivan mittaamattomat päästöt. Esimerkiksi uuden kauppakeskuksen osalta ei ole osattu edes laskea millaiset päästöt siitä aiheutuivat.
– Ja ne ketkä ylläpitävät kaupunkielämää ja kaikkea sitä mitä siitä on aiheuttanut, kohdistavat katseet tällaisiin hyvin merkityksettömiin maataloudesta tuleviin päästöihin. Jopa sellaisiin, jotka käytännössä ovat ympäristötekoja, kuten kotieläintalouden ylläpitäminen Suomessa kiistatta on, Kallepekka toteaa.
Biologisen hiilen kierto
Maatalouden ilmastopäästöjen laskentatavassa on suoranaista vääryyttä.
– Kyllähän lihantuotanto aiheuttaa päästöjä, ei sitä voi kieltää. Mutta kotieläintuotannon ansiosta valtaosa Suomen pelloista on nurmiviljelyssä, sitoen hiiltä jopa kahdeksankertaisesti sen, mitä viljakasvusto. Lisäksi nurmet ovat kasvipeitteisiä talviaikaan, ja ne sitovat ravinteita sekä parantavat maan kasvukuntoa, joka taas puolestaan lisää kasvien kasvukuntoa ja syön myötä hiilensidontaa. Kun huomioidaan kaikki tämä karjanpidon tuottama hiilensidonta ja lannasta saatavat ravinteet, on karjatalous Suomessa ympäristöteko mitä suuremmassa määrin.
– Mutta nyt laskelmissa lasketaan vain ja ainoastaan päästöt. Yhtä lailla pitäisi huomioida se hiilensidonta, mikä tapahtuu eli nurmeen, viljaan ja vaikka lehmään sitoutuva ilmakehän hiilidioksidi. Nyt sitä ei lasketa.
Eikä fossiilista ja biologista hiiltä erotella mitenkään keskustelussa.
– Tämä on asia, josta puhutaan todella vähän. Eli se luonnollinen hiili, joka fotosynteesin seurauksena sitoutuu kasveihin ja puustoon. Ainoat paikat mihin hiilidioksidia sitoutuu, on maaperä, meret ja metsät. Ei mihinkään muualle, Kallepekka muistuttaa.
Tyytyväinen kissa asuu 1860-luvulla rakennetussa hirsirunkoisessa puutalossa. Talo on sitonut hiiltä jo 160-vuoden ajan.
– Ja se hiili vapautuu ilmakehään, kun syödään ruokaa, kasvit mätänevät pellolle, puut mätänevät metsään tai puuta poltetaan. Mutta silti se sama hiili kiertää koko ajan. Ei se ole ongelma.
Ongelma on ilmakehään dumpattava ylimääräinen hiili. Siis se hiili, joka kaivetaan maan alta fossiilitalouden takia ja poltetaan ilmakehään.
– Sen takia voi lyhyesti todeta, että kaikki se mikä maa- ja metsätaloudessa aiheuttaa päästöjä, ei ole ongelma. Sen sijaan nyt käytämme valtavasti energiaa keskusteluun siitä, paljonko lehmät piereskelevät, pitäisikö tehdä näin tai metsiä käsitellä noin? Tai istuttaisinko yhden puun, kun niitä istutetaan 150 miljoonaa joka vuosi Suomen metsiin.
– Mittasuhteet ovat ihan hukassa.
Hoidetut metsät sitovat hiiltä
– Meidän on turha kiistellä juupas-eipäs siitä, miten hoitaa metsiä: hakata, ei hakata tai jättääkö metsä olemaan sellaisena kuin se on. Tutkimuksia löytyy siihen käyttöön, kuin haluaa löytää, Kallepekka toteaa.
Sen sijaan hän kannustaa katsomaan historiaan.
– Kun katsomme 100-vuotta taaksepäin mitä olemme tehneet metsätaloudessa ja miten metsiä on hoidettu. On vanha sanonta, että metsä tarvitsee kirvestä. Se on äärimmäisen totta ja kaikki on tiivistetysti siinä.
– Sillä että me käytämme metsiä, ne ovat kasvaneet näin hyvin: puuston määrä on kaksinkertaistunut 50-vuodessa. Jos veisimme ihmiset 1900-luvun alun metsiin ja näkisimme, missä kunnossa metsät ovat olleet silloin, niin sehän olisi ihan järkyttävää.
Mediassa luodaan koko ajan mielikuvaa lajien uhanalaisuudesta, kuinka se lisääntyy kiihtyvästi.
– Käytännössä monessa suhteessa hoidetaan asiat paljon paremmin kuin on aiemmin tehty. Esimerkiksi metsänhoidossa on nykyisin muitakin vaihtoehtoja kuin kasvun lopettaminen avohakkuuseen. Ja kuinka tänä päivänä on aiempaa enemmän kelopuita ja pystyyn jätettyjä puita. Ylipäänsä luonnonmonimuotoisuus on aivan toisella tolalla, kuin se on ollut vuosikymmeniä sitten.
Ongelmat kopioidaan maailmalta
Lähes kaikki vihreän ideologian keskeiset teesit juontavat juurensa suuresta maailmasta.
– Esimerkiksi se, ettei metsiä pidä avohakata, on aivan ymmärrettävää Brasilian sademetsässä. Paitsi, että siellä hakattuja metsiä ei millään tavalla edes yritetä uudistaa. Eikä tropiikissa metsän uudistaminen välttämättä onnistu, vaikka yritettäisiinkin.
Tilanne Suomessa on kuin toiselta planeetalta.
– Meillä metsiä on aina hakattu, uudistettu ja hoidettu. Ja puuston määrä on tuplaantunut puolessa vuosisadassa.
Karjanhoitommekin on täysin toisenlaista, kuin suuressa maailmassa.
– Syyttelyn taustalla ovat joidenkin omat ideologiset ajatukset. Oli se sitten tuotantoeläinten pitämisen lopettaminen, niin ilmastonmuutosta käytetään perusteluksi. Todellisuudessa asiat meillä Suomessa ovat päinvastaisia, kuin väitetään. Eläinten hyvässä hoidossa ja kasvatuksessa maatiloilla Suomi on ehdottomasti maailman huippuja.
Suomi on edelleen lähes täysin perheviljelmävaltainen maa, jossa toimitaan hyvin pienellä yksikkökoolla.
– Meidän ei missään nimessä pidäkään lähteä mihinkään valtavaan bulkkituotantoon, jossa tuotetaan mahdollisimman paljon mahdollisimman halvalla, mitä suuret tuottajamaat tekevät. Jossa ympäristöasioilla tai monella muullakaan asialla ei ole mitään merkitystä.
– Erikoistuminen ja pidemmälle jalostaminen ovat meidän selviytymiskeinomme. Ruoan turvallisuus tulee olemaan jatkossa paljon isommassa roolissa.
Agrologi Kallepekka Toivosen mukaan pitäisi avata silmät ja nähdä, mitä kaikkea Suomessa on jo tehty ilmastonmuutoksen torjumisen eteen.
Suomeen vuosittain kertyvästä pohjavesimäärästä 60 prosenttia jää käyttämättä.
– Kun ajattelee vaikka kotieläintalouttamme, niin kaikenlainen veden jalostaminen elintarvikkeiksi, kuten vaikkapa maidoksi tai lihaksi, on joka suhteessa järkevää ja hyvää toimintaa. Eikä unohdeta sitä, miten lehmät hoitavat myös maisemaa ja lisäävät monimuotoisuutta.
Hyvinvoivat tuotantoeläimet
Hänen muistuttaa myös, että viljelijät ovat ymmärtäneet kautta sukupolvien, että vain jos eläimet voivat hyvin, niin silloin itsekin voi hyvin. Ja päinvastoin, jos eläimiä kohdellaan kaltoin tai niitä ei ruokita.
– Kyllä minä olen vahvasti sitä mieltä, että tämän päivän Suomessa tuotantoeläintä hoidetaan ja ruokitaan korkealla osaamisella ja äärimmäisellä tarkkuudella. Lisäksi on valvonta ja seuranta meijereiden ja koko ketjun toimijoiden tahoilta.
Myös eläinten luontaisista tarpeista huolehditaan.
– Esimerkiksi lehmät pääsevät käyskentelemään pihatoissa. Kaikki päätöksenteko, pieni tai iso, lähtee aina siitä, mikä on lehmän kannalta paras ratkaisu.
– Eläimethän elävät kuin viiden tähden hotellissa. Väitän, että monia meidän vanhuksiamme kohdellaan huonommin kuin tuotantoeläimiämme tänä päivänä.
Mutta hyvin mustavalkoisen ideologian ihmiset on saaneet valtavan paljon huomioita ja yleisen mielipiteen osittain samoille kannoille.
– Se on ikävää. Kuten esimerkiksi, että lihansyönti pitäisi lopettaa ilmastosyistä. Uskon, että aika moni Suomessa allekirjoittaa sen väitteen tänä päivänä.
Turvallinen lähiruoka
Kallepekka muistuttaa, että maatalous on Suomessa jo pitkään, ei vain viime vuodet, vaan vuosikymmeniä, panostanut ennen kaikkea puhtaaseen, laadukkaaseen ja turvalliseen tuotantoon.
– Turvallinen ruoka on tulevaisuudessa entistäkin suuremmassa roolissa. Ruoan turvallisuutta vaarantavat erilaiset taudit, kuten hullun lehmän tauti ja salmonella. Suomi on jo pitkään ollut 99-prosenttisesti salmonellavapaa, toisin kuin valtaosa muista EU-maista.
Suomessa käytetään torjunta-aineita ja lannoitteitakin suhteessa huomattavasti vähemmän, mitä monessa muussa maassa.
– Pohjoinen sijainti on toisaalta iso haittatekijä, mutta siinä on myöskin monia hyviä puolia. Talvi ja pakkanen mahdollistavat vähemmän torjunta-aineiden käytön.
90-prosenttia päästöistä johtuu fossiilitaloudesta – se on syyllinen. Biologinen hiili kiertää. Nyt näitä kahta ei erotella ilmastopäästökeskustelussa.
Kun palataan perustekijöihin, on oma maataloustuotanto Suomelle elintärkeä.
– Huoltovarmuuden ja monen myyn syyn takia oma maataloustuotanto on yksi viimeisitä asioista, mistä meidän pitäisi luopua. Eikä vain turvallisuuden takia.
– Näen, että pitkässä juoksussa maa- ja metsätalous on tulevaisuuden ala. Ennen kaikkea puhtaasta ja laadukkaasta ruoasta tulee vielä pula. Sekä puhtaasta vedestä.
Pelastetaan maailma
Kallepekan mielestä pitäisi avata silmät ja nähdä, mitä kaikkea on jo tehty ja tehdään yhä kiihtyvällä vauhdilla.
– Viimeisen viiden vuoden aikana Suomen teollisuuden kasvihuonepäästöt ovat vähentyneet yli 30 prosenttia. On olemassa loistavia esimerkkejä, kuten esimerkiksi Nesteen biodiesel. Sen tuotantoon ei investoida vain imagosyistä vaan siksikin, kun tuotanto on hyvin kannattavaa.
Kallepekan mielestä meidän kaikkien pitäisi kierrättää enemmän ja vähentää nykyistä kerskakulutusta.
– Ravinteiden kanssa on sama ongelma, kuin fossiilisen hiilen kanssa. Ongelmat alkoivat, kun aloimme louhia maaperästä ravinteita. Kaikki pelloille levitettävien teollisten lannoitteiden ravinteet eivät mene kasvien käyttöön, vaan jäävät maaperään ja vesistöihin.
– Tarvitsemme ravinteiden kierrätystä ja eloperäisiä ravinteita. Myös sen vuoksi karjatalous on äärimmäisen tärkeä.
Kaikkein tärkeintä on syödä Suomessa suomalaista ruokaa.
– Lähellä tuotettua, mahdollisimman vähän prosessoitua ja mahdollisimman aitoa. Viljaa, ruisleipää, kauraa, maitoa, voita tai muuta. Kotieläintalous mukaan lukien, se on varmasti myös ilmastonmuutoksen kannalta ympäristöteko.
– Ihmiset voi olla rauhallisin mielin aina silloin, kun he syövät Suomessa tuotettuja kasvi- ja kotieläintuotteita.
Henkilö
Kallepekka Toivonen, 60-vuotta. Asuu Nurmijärvellä, jossa pitää kotitilaansa. Naimisissa.
Agrologi, Hyvinkää 1986
Lukuisia luottamustoimia mm. Nurmijärven kunnanvaltuuston puheenjohtaja (2017-), MTK:n Säätiön hallintoneuvoston jäsen (2017-), MHY Uusimaan hallituksen varapuheenjohtaja (2017-) ja Family Timber Oy:n hallituksen jäsen (2008-) sekä paljon muuta.
Lue lisää Kallepekka Toivosesta täältä: www.kallepekka.fi
Teksti: Tiina Eklund
Peltojen sitomaa hiiltä ei huomioida
Nurmi sitoo enemmän hiiltä kuin metsä, mutta sitä ei huomioida. MTK:n ympäristöjohtaja Liisa Pietola peräänkuuluttaa muutosta hiilensidonnan laskentaan.
MTK julkaisi hiilensidontalaskurin heinäkuussa. Sen avulla maatilat saavat näkyväksi peltojen sitoman hiilidioksidin. Laskurista saatavan tiedon avulla MTK saa faktoja vaikuttamiseen, kuten hiilensidonnan tutkimuksen ja päästöraportoinnin kehittämiseen.
– Meidän pitäisi saada fotosynteesi näkyväksi. Se on isossa roolissa hiilen sidonnassa, sillä biomassan kuiva-aineesta noin 45 prosenttia on yhteyttämisessä sitoutuvaa hiiltä, sanoo MTK:n ympäristöjohtaja Liisa Pietola.
Hän kertoo, että ilmastopäästöt syntyvät 90 prosenttisesti fossiilisista lähteistä ja 10 prosenttia tulee metsäkadosta. Hiilidioksidi sitoutuu meriin, kasvillisuuteen ja maaperään, sekä jää suuressa määrin ilmakehään.
– Metsien hiilensidonta kyllä huomioidaan laskennassa. Mutta kun menemme peltopuolelle, niin esimerkiksi nurmi sitoo enemmän hiiltä vuodessa kuin metsä, eikä sitä huomioida.
MTK:n ympäristöjohtaja Liisa Pietola kertoo, että vaikka nurmi sitoo moninkertaisesti vuodessa hiiltä metsään verrattuna, ei sitä huomioida laisinkaan hiililaskennassa. Kuva: Tiina Eklund
– Tämä on IPCC:n linjaus. Perusteena on, että sato korjataan ja syödään, ja ruohovartinen kasvi hajoaa niin nopeasti.
– Tämä johtaa edelleen siihen, että laskennallisesti esimerkiksi Vantaa voi päästä hiilineutraaliksi, mutta maatalousvaltainen Loimaa ei pääse, koska siellä tuotetaan meille ruokaa. Hiilensidonnan vajaalaskenta luo epätasa-arvoa kuntien välille. Nyt kulutusperäiset päästöt lasketaan maatalouden piikkiin, selventää Pietola.
– Pitäisi huomioida, että hiilidioksidi sidotaan maatiloilla, vaikka ruoka syödään muualla, sanoo Pietola.
Laskennallinen kokonaisyhteyttämistuotos saadaan jakamalla fotosynteesin tuotos maatilan päästöillä.
– Jatkossa kaikki yhteyttämistuotos pitäisi saada osoittajaan: sato, kasvitähteet, juuret ja eritteet. Jakaa ne sitten pellon päästöillä, joita ovat hiilidioksidi, typpidioksidi ja metaani. Näin saamme lasketuksi sidonnan suhteessa päästöihin, jotta voimme tuottaa enemmän vähemmällä.
– Tähän pitäisi saada viljelyspesifit kertoimet kasvuston ja maalajin mukaan. Ne uupuvat vielä, Pietola luettelee.
Punainen liha ei ole pahis
Helsinki käyttää noin 90 prosenttisesti fossiilista energiaa, mutta ”ilmastotekona” kieltävät lihan tarjoilun kaupungin tilaisuuksissa.
– Suomalainen punainen liha nähdään metaanipäästöiltään vaikeaksi. Kasvatus perustuu kuitenkin nurmitalouteen, josta lasketaan nyt vain päästöt, eikä hiilensidontaa. Lehmä kuitenkin syö nurmea ja hiili sitoutuu lehmään. Nurmi sitoo hiiltä myös maaperään.
– Lehmä on osa biogeenistä hiilenkiertoa puiden tavoin. Kun puu kasvaa ja sitoo hiiltä, on se päästötöntä. Myös karjataloudessa tulisi nähdä sama. Nurmi sitoo hiilen, metaani hajoaa vedeksi ja hiilidioksidiksi 10 vuodessa. Ongelma on miljardia vuosia vanhan fossiilisen hiilen laskeminen ilmakehään.
Fossiilitalous on saastuttava, kun taas lehmä on osa biologista tai ”biogeenistä” hiilenkiertoa, missä samaa hiili kiertää uudelleen ja uudelleen. Lehmä on myös uskomattoman upea eläin, sillä sen pötsi kykenee muuntamaan ihmisravinnoksi soveltumattoman ruohon ruoaksi ihmisille.
– Karjankasvatusta pyritään koko ajan kehittämään niin, että lehmät päästäisivät vähemmän metaania. Mutta on hyvä muistaa, että pötsi on universaalilla tasolla upein laitos, joka tuottaa ruohobiomassasta kaikkein välttämättömimmät aminohapot ihmisille.
– Maatalous pyrkii vähentämään päästöjä, mutta se maksaa. CAP:issa haetaan tähän ratkaisua. Mutta tämä vaatii yhteiskunnalta aidosti panostusta. Ja samalla mittariston pitää värähtää, muistuttaa Pietola.
Tutustu MTK:n hiililaskuriin: www.mtk.fi/hiililaskuri
Teksti: Tiina Eklund
Onko ruoka itsestäänselvyys?
EU:hun liittymiseen eli vuoteen 1995 saakka MTK neuvotteli valtiovallan kanssa kerran vuodessa, mikä on maataloustuloratkaisu eli millä tuottajahinnoilla mennään eteenpäin. Aivan kuten palkansaajillakin.
Tuottajien leipä ei ollut leveää, mutta tietynlainen turvallisuus oli taattu valtiovallan tasolta.
Sitten siirryttiin EU:n myötä markkinatalouteen. Sen myötä viljelijöiden on ollut vaikea niellä sitä, että osa tuloista tulee tukien kautta. Se on ollut myös ylitsepääsemättömän vaikeaa kuluttajillekin ymmärtää mistä siinä oikein on kyse.
– Maatalouden tukemisessahan on tavoitteena se, että ruoka olisi kuluttajalle mahdollisimman halpaa. Siksi tuottajahinnat ovat alle sen mitä ruoan tuotantokustannukset. Ja jotta viljelijät kuitenkin pysyisivät hengissä, heille maksetaan tukia, sanoo Kallepekka Toivonen.
– Tämähän on toiminut hyvin, sillä ruoka on koko ajan suhteessa halventunut. Nyt käytämme 11-12 prosenttia tuloistamme elintarvikkeisiin. Mikä on valitettavasti tehnyt sen, että ruoasta on tullut arvotonta.
Ihmiset saavat nykyisin ruokaa 24 tuntia lähes ympäri maailman ja hyvin edulliseen hintaan.
Toki eri ruokaskandaalien jälkeen paremmin ymmärretään sitä, miksi lähiruoka ja kotimainen ruoka ovat ilmastonmuutostekijätkin huomioiden tärkeitä. Sekä mahdollisimman prosessoimaton ruoka.
Silti ruokaa rahdataan tällä hetkellä toiselta puolelta maapalloa, vaikka se nostaa muutenkin jo korkeita liikenteen päästöjä.
MTV:n uutiset kertoi (9.10.2018), että suurissa valtamerialuksissa käytetään ”halpaa bunkkeriöljyä”, joka on likaisin polttoaine sisältäen jopa 3500 kertaisesti rikkiä henkilöautodieseleihin verrattuna (Huom! Euroopassa autojen polttoaineet ovat yleensä rikittömiä). Rikki- ja typpidioksidipäästöt ovat valtavat: laivaliikenne muodostaa 13 prosenttia maailman rikki- ja 15 prosenttia maailman typpioksidipäästöistä.
– Joidenkin ihmisten mielestä ne rahtaamisen päästöt ovat hyvin vähäisiä. Mutta jos katsotaan, kuinka paljon tänne Suomen niemelle rahdataan paljon tarpeetontakin tavaraa, on väite mielestäni hyvin outo ja perusteeton. Mutta sitten kiinnitetään esimerkiksi suuri huomioi siihen, miten paljon lehmät piereskelee.
Ilmastopäästöistä 30 prosenttia tulee liikenteestä: laivoista, lentokoneista ja autoista.
Takaisin