Meto 130 vuotta
Lastuja Meton metsäuran varrelta
Metsäasiantuntijoiden koulutus alkoi Evon metsäkoulussa vuonna 1876. Ensimmäiset Evolta valmistuneet metsänvartijat pitivät järjestömme perustamiskokouksen Hämeenlinnassa 26.6.1895. Siitä alkoi metsäasiantuntijoiden yhteinen matka, jota on nyt kestänyt 130 vuotta.
Yhdessä olemme saavuttaneet parempia työsuhteen ehtoja. Yhdessä olemme nostaneet metsäasiantuntijoiden imagoa, tukeneet alan toimintaedellytyksiä ja pitäneet huolta Suomen metsistä. Olemme onnistuneet.
Matka jatkuu. Rakennetaan yhdessä parempi huominen meille ja metsille.
Hyvää 130-vuotisjuhlavuotta hyvät Suomen metsäasiantuntijat!
Meton 130 vuoden matkaan mahtuu monenlaista tarinaa. Tähän artikkeliin on kerätty joitakin niistä.
Järjestön juuret ovat Evolla
Vuonna 1859 annetun metsänhoidon ohjesäännön mukaan metsänvartijoiksi oli otettava ainoastaan ”hyvämaineisia, ruumiinsa puolesta terveitä, voimakkaassa iässä olevia miehiä” ja eduksi katsottiin, jos osasi lukea, kirjoittaa ja laskea. Meni lähes 20 vuotta kunnes ”Keisarillisella Julistuksella” 6.4.1876 määrättiin Evon metsäopiston yhteyteen perustettavaksi metsänvartijakoulu. Sen toiminta alkoi vielä samana vuonna.
Evolla aloitettiin metsänvartijoiden koulutus vuonna 1876. Evolta valmistuneet metsänvartijat pitivät Meton perustamiskokouksen Hämeenlinnassa 26.6.1895.
Evon metsänhoito on ollut vuosisatojen saatossa niin hyvää, että aivan viime aikoina jotkut tahot ovat esittäneet kansallispuiston perustamista Evon metsiin. Tässä tosin on havaittavissa pieni ristiriita, koska viimeaikaisessa mediakeskustelussa Suomen metsien hoitoa on tiettyjen tahojen toimesta myös varsin vahvasti kritisoitu.
Kuva: ”Metsäteknikkojen Keskusliitto 1906 – 1956”
Kun metsänvartijoita oli koulutettu lähes 20 vuotta, kutsui Kaarle Aleksanteri Vägg (myöh. Vasama) metsänvartijat koolle Hämeenlinnaan 26.6.1895. Tarkoituksena oli perustaa Evon metsänvartijakoulusta valmistuneiden metsäammattilaisten oma järjestö: koko maan kattava Metsänvartija-liitto. Tehtiin säännöt järjestölle, mutta Suomen Senaatti ei kahdesta anomuksesta huolimatta suostunut vahvistamaan sääntöjä.
Kaarle Vasama (aiemmin Vägg) järjesti Metsänvartijaliiton perustavan kokouksen Hämeenlinnassa 26.6.1895. Valmistuneita metsänvartijoita oli tuolloin 106. Vasamalle myönnettiin liiton kunniajäsenyys 1935 ja kultainen ansiomerkki 1939.
Kuva: Meton arkistot
Ensimmäisestä metsänvartijoiden kokouksesta ylös kirjattua.
Kuva: Jarmo Tammenmaan esitys ”Meto 110-vuotta”
Uusi yritys järjestön perustamiseksi tehtiin viiden vuoden kuluttua: vuonna 1900 Juho Katajamäki kirjoitti aiheesta Uudessa Suomettaressa ja sai innokkaan kannattajan Orisbergin kartanon metsävoudista Elias Koljosesta. Vuonna 1901 yhdistyksen nimeksi esitettiin Metsänvartija Liitto (21.6.1901). Tämänkään liiton sääntöjä ei Senaatti vahvistanut. Syyksi ilmeni, että tsaarin ajan virkavalta pelkäsi kaikissa yhteisöissä valtakunnalle vaarallisia ilmentymiä. Vasta, kun yhdistyksen nimi oli Senaatin vihjeestä muutettu ”vähemmän vaaralliseksi” Suomen Metsänhoitoammattimiesyhdistykseksi (SMHAMY), hyväksyi Senaatti liittomme säännöt 13.9.1906.
Meton ensiaskeleet – ja ensimmäiset metsäpäivät
Suomen Metsänhoitoammattimiesyhdistyksen eli SMHAMY:n ensimmäinen kokous pidettiin Lahden raittiusseuran talolla 4–5. tammikuuta 1907. Tilaisuuden avasi Elias Koljonen, jota luonnehdittiin ”tulisieluiseksi metsänhoitoaatteen levittäjäksi”. Yhdistyksen puheenjohtajaksi valittiin kuitenkin ”joukon ikäpresidentti”, 51-vuotias Juho Kallio. Kuitenkin jo seuraavana vuonna Koljosesta tuli yhdistyksen puheenjohtaja.
”Tulisieluinen metsänhoitoaatteen levittäjä ” Elias Koljonen. Häntä on luonnehdittu Meton toiminnan varsinaiseksi käynnistäjäksi. Yllä oleva muotokuva on nykyisin Luonnon Varassa-lehden päätoimittaja Tiina Eklundin toimistohuoneen seinällä Mikonkatu 8A:n 5. kerroksessa Helsingissä.
Elias Koljosta kuvattiin ”innoittavaksi persoonaksi” ja, että hän sai ”sytyttävällä esiintymisellään” ihmisiä liittymään järjestöön. Häntä onkin luonnehdittu yhdistyksen toiminnan varsinaiseksi käynnistäjäksi.
SMHAMY:n toiminnan päälinjoiksi oli päätetty ensimmäisessä kokouksessa ”jäsenten taloudellisten ja sosiaalisten etujen valvominen” ja ”ammattitaidon kehittäminen tähän liittyvine koulutuskysymyksineen”. Vaikka upea persoona Koljonen olikin, kävi intomielinen metsänhoidon into ajan myötä rasitteeksi. Kaikki juhlapuheet eksyivät lopulta metsänhoitoon ja yhdeksi yhdistyksen tärkeimmistä tavoitteista nousi ”kaikin voimin edistää metsätaloutta”. Yhdistystoiminnalta alettiin odottaa enemmän tuloksia taloudellisten etujen valvonnassa ja ajatus ammattiliiton perustamisesta heräsi yhdistyksessä ensimmäisen kerran jo vuonna 1912.
Tiedoksi myös, että SMHAMY piti Kuopiossa heinäkuussa 1910 vuosikokouksen sekä metsäpäivät, jotka ”onnistuivat erinomaisesti”, kun ”köynnöksin ja metsämaalauksin” koristellussa salissa oli esityksiä kuulemassa jopa 120 henkeä. Tästä on aikaa pian 115 vuotta. Elias Koljonen oli monessa asiassa aikaansa edellä.
Meton perustamiskokouksen koolle kutsuja Kaarle Vägg (myöh. Vasama), tilastoi jo vuonna 1906 metsänvartijoiden palkkausta. 1000 silloista Suomen markkaa olisi nykyrahassa noin 4560 euroa. Pieni selvennys perään lukijalle: oheiset palkat ovat vuosiansioita, eivät kuukausipalkkoja.
Metoa edeltävät yhdistykset löydät Wikipediasta
Widipediaan on koottu tiivis katsauksen Metoa edeltäneistä järjestöistä, sillä Meton siipien alla on ollut historian saatossa lukuisia järjestöjä. Yhtenä esimerkkinä näistä on ”Metsäteknikkojen Rouvat ry”. Tässä kohdassa ehkä huvittuneelle lukijalle tiedoksi, ettei kyseessä ollut mikään pieni ”käsityökerho”: kyseisellä ry:llä oli vuonna 1966 jäseniä noin 500 ja paikallisyhdistyksiä 18 kappaletta!
Terveisiä Meton jäsenhankintatyöryhmälle: vielä on kaskia käännettävänä!
Metsämies-lehti syntyi ”tupakkatuntia varten”
Nykyistä Luonnon Varassa-lehteämme edelsivät Metsätalous-Forestry-lehti ja Metsämies-lehti. Kaksi edeltävää Meton lehden päätoimittajaa ovat olleet Pirjo Korhonen-Salapuro ja Jussi Karrama. Ja monta muuta ennen heitä, sillä Metsämies-lehti on ilmestynyt vuodesta 1909 alkaen.
Metsämies-lehden ensimmäinen virallinen numero on vuodelta 1909, mutta Meton arkistojen kätköistä löytyi valokuva Metsämies-lehdestä ”No. 0”. Tämä käsin kirjoitettu lehti oli ilmestynyt ”Haapamäen kokouksen tupakkatuntia varten” vuonna 1907.
Tässä nolla-numerossa kirjoitettiin kirjaimellisesti seuraavaa:
”Metsämies ilmestyy tässä tilapäisenä julkaisuna ja tahtoo sanoa ensiksi muutaman sanan Lukialle. Kullakin eri alalla on oma sanomalehdensä joka koettaa silmällä pitää alallaan esiintyviä asioita ja ajaa niitä oikiaan suuntaan ja kehittää lukijoitaan arvostelemaan kysymyksessä olevalla alalla ilmiöitä. Metsänhoito ammattimiesten alalla tarvittaisiin epäilemättä myöskin lehdensä…”
Meton toimistolla ovat tallessa kaikki Metsämies-lehdet ja sen seuraajat, vuosikerroittain kansitettuina. Valtava metrimäärä tietoa metsäammattilaisista, metsäalasta ja työmarkkinoilta yli sadan vuoden ajalta. Yhden henkilön tupakkatunnilla heränneestä ajatuksen siemenestä on ajan myötä itänyt valtava tiedon puu.
Urheilu-uralla menestyneitä metsämiehiä
Metsämiesten joukossa on ollut lukuisia menestyneitä urheilijoita – ja on edelleenkin. Tässä muutamia heistä kuvina:
Metsämiehet ovat olleet hyväkuntoisia metsässä kulkijoita ja metsätyön tekijöitä. Näin ollen ei ole mikään ihme, että metsäammattilaisten joukossa on ollut ja on edelleen useita huippu-urheilijoita. Oiva Halmetoja kunnostautui urheilun lisäksi Metossa: hän toimi Metsäteknikkoliiton puheenjohtajana 1960 – 1971.
Tiedoksi myös, että ensimmäiset metsäkoulujen väliset urheilukilpailut pidettiin Evolla vuonna 1929. Nykyisin ne tunnetaan Kesä- ja Talvikisojen nimellä metsäopiskelijoiden keskuudessa. Moni valmistunut metsäammattilainen muistelee näitä tapahtumia edelleen lämmöllä.
Kuvat kirjasta ”Metsäteknikkojen Keskusliitto 1906 – 1956”.
Meton piti perustaa Metsämiesten Säätiö
Kun Suomen Metsänhoitoammattimiesyhdistys muuttui Metsämiesten Keskusseuraksi 1919, oli yhdistyksen taloudellinen tilanne heikko. Jäseniä oli kourallinen ja jäsenmaksua maksavia vielä vähemmän.
Metsämiesten Keskusseura paneutui taloudellisen tilanteen parantamiseen. Perustettiin yhtiö ”Metsämiesten Metsätoimisto”, johon kerättiin osakkeilla tarvittava pääoma ja pyrkimyksenä oli toimia metsänhoidon ja metsätilakaupan saralla. Yrityksen toiminta ei kuitenkaan lopulta kannattanut, vaan se ajettiin alas muutaman vuoden kuluttua.
Uusi yhdistyksen sihteeriksi valittu Eino Yliruusi osasi tehdä rahaa. Silloinen Meto sai yllättäen valtionavustuksia, tukia ja Metsämies-lehtikin tuotti hyvin. Arpajaisista toivottiin uutta tulonlähdettä. Yllättäen Metsämiesten Keskusseura ei hoitanutkaan arpajaisia vaan Sydän-Hämeen Metsämiehet-yhdistys, missä Yliruusi oli jäsenenä. Vuoden 1928 arpajaisten puhdas tuotto oli hurjat 122 000 markkaa eli nykyrahassa noin 40 000 euroa. Summasta 12 000 markkaa lahjoitettiin Keskusseuralle. Sydän-Hämeen Metsämiehet ostivat arpajaisrahoillaan Näsilinnankatu 38:sta huoneiston ja antoivat sen silloisen Meton käyttöön vuonna 1932. Keskusseuran toimisto sijaitsi täällä parikymmentä vuotta.
Meton edeltäjä ”Metsämiesten Keskusseura” päätti perustaa ”Metsämiesten Säätiön”. Oheisia karsimarautoja teetettiin 500 kappaletta ja niiden myynnillä piti synnyttää säätiön pesämuna. Säätiön säännöt hyväksyttiin 1939.
Keskusseura suunnitteli ”Metsämiesten Säätiön” perustamista vuonna 1938. Metsämies ja tilanomistaja Yrjö Härmälä esitti säätiön perustamista ja lupasi 10 000 markkaa alkupääomaksi tai keksimänsä karsimarauta ”Oksarin” myynnin yksinoikeuden. Vuosikokouksessa tehtiin periaatteellinen päätös säätiön perustamisesta ja karsimarautoja teetettiin 500 kappaletta myyntiä varten. Metsämiesten Säätiön säännöt hyväksyttiin 1939, mutta varsinaista perustamiskokousta ei pidetty ”ilmenneiden uusien näkökohtien vuoksi”. Ilmeisesti Oksari ei tuottanut halutulla tavalla tuottoja, sillä 1940 sen puhdas myyntivoitto oli 11 000 markkaa.
Metsäteknikkojen Keskusliiton historiikin 1956 mukaan ”säätiötä ei myöhemminkään perustettu”. Nykytiedon pohjalta voimme todeta, ettei ainakaan Meton toimesta.
Konkelon pitkittynyt kaato: Taistelu metsäinsinööri-nimikkeestä
Yksi mielenkiintoisimmista taisteluista Meton historiassa lienee sota metsäinsinööri-tutkintonimikkeestä. Taistelu kesti 10-vuotta, ja se voitettiin silloisten Meton toimijoiden sinnikkyydellä, sisulla ja erinomaisella hyökkäys- ja puolustustaktiikalla. Tätä taistelua kuvaa Meton emeritus puheenjohtaja Pentti Näreaho kirjassaan ”Metsästäjä Hyvinvointivaltiossa”.
Tämän ”konkelon” juuret ovat tiukasti 60–70-luvun taitteessa, jolloin metolaiset olivat pitkälti metsäteknikoita. Koulutuksen arvostus ja sillä ansaittu palkka koettiin varsin heikoiksi. Kun Valtioneuvosto asetti 1972 ”Kuuskosken komitean” selvittämään ja kehittämään metsä- ja puutalouden ammattiopetusta, päästiin viimein vertailemaan metsäalan koulutusta muihin aloihin. Selvisi vakava epäkohta, sillä metsäalan koulutustaso ja opetusmäärä olivat teknisiin oppilaitoksiin verrattuna samat, mutta koulutustasot ja -nimikkeet oli jätetty muita yhtä porrasta alemmaksi. Eli kun ylempi opistoaste tuotti teknisissä oppilaitoksissa insinöörejä, niin metsäalalta valmistui teknikoita.
Metoa edeltävän Metsäteknikkoliiton hallituksessa keskusteltiin asiasta keväällä 1973 ja syksyllä alkoi toiminta. Liiton syysliittokokoukseen Kolille valmisteltiin julkilausuma, jossa vaadittiin, että ”nykyinen metsäteknikko-nimike on muutettava metsäinsinööri-nimikkeeksi”. Liittokokous hyväksyi julkilausuman yksimielisesti.
Metsäammattilaisten edunvalvontaa on tehty Metossa 130 vuoden ajan. Niin Metsäteknikko- kuin metsätalousinsinööri-nimikkeet ovat molemmat lähtöisin Meton päätöksestä ottaa käyttöön uusi tutkintonimike. Tosin ”metsäinsinööri”-nimikkeen saaminen viralliseksi vaati 10-vuoden taistelun ja oikeudenkäyntejä, sekä nimen sisään istutetun ”talous”-sanan. Kuvassa Meton pitkäaikainen puheenjohtaja Pentti Näreaho (toinen vasemmalta) ja Jarmo Tammenmaa (oik.), joilla molemmilla oli suuri merkitys nimikeasian voitokkaaseen lopputulokseen. Eikä pidä unohtaa suurta joukkoa metsäinsinööreiksi julistautuneita, päättäväisiä metolaisia ja heidän merkitystään nimikekiistassa. He loivat painetta nimikkeelle mm. kirjoittamalla kannanottoja lehtiin ”metsäinsinööreinä”.
Kuva: Pentti Näreaho 2004 ”Metsästäjä hyvinvointivaltiossa”
Liittokokouksen jälkeen syttyi sota. Pilkkakirjoituksia metsäinsinööreistä alkoi näkyä lehtien yleisönosastoilla ja STTK:takin syytettiin, että se oli luvannut hoitaa metsäteknikot insinööreiksi. Insinööriliitto vastusti nimikettä mm. perusteenaan ”ettei julistautumisella voi korvata vuosia kestävää opiskelua”, vaikka olivat itse tehneet saman julistautumisen insinööreiksi vuonna 1930. Kurjinta oli ”veljesliitto” metsänhoitajien julkinen nimikeuudistuksen vastustus: silloiset Suomen merkittävimmät metsäjohtajat allekirjoittivat julkilausuman nimekeuudistusta vastaan. Mutta oli myös useita rohkeita metsänhoitajia, jotka kannattivat kirjoituksissaan metsäinsinööri-nimikeuudistusta.
Joku olisi voinut luovuttaa tässä kovassa sodankäynnissä, joka jatkui kymmenen vuoden ajan, mutta metolaiset eivät. Jäsenet noudattivat järjestöpäätöstä ja muuttivat tittelinsä mm. puhelinluetteloihin. Meto julkaisi insinöörien omasta nimiketaistelusta otteita Metsämies-lehdessä ja levitti niitä myös julkisuuteen. Insinööriliitto haastoi Meton oikeuteen nimikeasiassa vuonna 1977. Meton asianajajana toimi Kauko Juhantalo. Meto hävisi ja päätöksestä valitettiin Helsingin hovioikeuteen. Metsäalan isokenkäisistä löytyi myös Meton ystäviä ja professori Olavi Huikari puolusti nimikeuudistusta hovioikeudelle. Hovioikeudesta tuli takkiin, mutta sota jatkui.
Opetusministeriön Metsä- ja Puutalousalan opetussuunnitelmatoimikunta sai työnsä valmiiksi vuonna 1977 ja esitti lähes yksimielisesti metsäinsinööri-nimikettä ylemmän ja metsäteknikko-nimikettä opintoasteen koulutusnimikkeiksi. Kun asetusmuutos lähti lausunnoille, alkoi nimikesodassa todellinen hyökkäysvaihe.
Muun muassa maa- ja metsätalousministeri Virolainen allekirjoitti ministeriönsä tuen asetukselle. Vastustajat iskivät kuitenkin takaisin kovaa: Opetusministeriö perusti työryhmän asetusmuutosta pohtimaan, ja jo etukäteen jäsenet tiedettiin nimikeuudistuksen vastustajiksi kahta lukuun ottamatta: Meton puheenjohtaja Pentti Näreaho ja metsänhoitaja Pekka Karakoski. Näreahon muistelmateoksen mukaan Työryhmä työskenteli tarkoitushakuisesti: se torppasi äänienemmistöllä äänestämällä kaikki nimikeuudistukselle myönteiset kannat raportista pois. Tällöin Näreaho ja Karakoski pitivät keskenään taktiikkapalaverin. Kun työryhmän työ oli valmis, ilmoittivat nämä kaksi eriävän mielipiteensä, ja raportin allekirjoituksen yhteydessä luovuttivat työryhmän työskentelyn sivussa valmistelemansa eriävän kannan, joka piti sisällään 16 sivua ja lisäksi liitteet.
Moninaisten vaiheiden jälkeen opetusministeri Kaarina Suonion ollessa toimessa vuonna 1983, saatiin peli viimein vihellettyä poikki. Ministerin teki kompromissiehdotuksen, että ylemmälle opintoasteelle nimikkeeksi tulisi metsätalousinsinööri ja opintoasteelle metsätalousteknikko. Myös aiemmin valmistuneet metsäteknikot olisivat päteviä hakemaan virkoihin ja toimiin, jotka julkistettaisiin haettavaksi uudella nimikkeellä ja metsäteknikoille järjestettäisiin uuden nimikkeen käyttöön oikeuttava tiivis jatkokoulutus.
Nimikekiistan aikana Metsäteknikkoliitto oli ehtinyt vaihtua Metsäalan Toimihenkilöliitto METO ry:ksi.
Epilogi: Katse tulevaisuuteen
Kiitos ja kumarrus edeltäjillemme metsätien tasoituksesta – alalle on ollut hyvä tulla!
Pääsimme valmistumaan metsätalousinsinööreiksi ammattikorkeakoulusta. Moni on suorittanut YAMK-tutkinnon tai opiskellut yliopistossa. Insinöörit ovat nykyisin laajasti erilaisissa johto- ja asiantuntijatehtävissä. Lasikatot murrettiin, koska osaaminen ja yhteistyökyky ovat ratkaisu menestykseen. Erityisesti nyt, kun metsäalaa haastetaan päivittäin.
Historia on jatkumo ja meistä jokainen vaikuttaa matkan varrella tekemättömyydellään tai aktiivisuudellaan. Meton toiminta on ollut ja tulee olemaan aktiivisten toimijoidensa summa.
Vuosi 2025 on Metossa jälleen vaalivuosi. Sinulla on mahdollisuus astua mukaan rakentamaan metsäasiantuntijoiden tulevaisuutta. Ja vaikuttaa siihen, mitä meistä metsäasiantuntijoista kirjoitetaan jatkossa historian lehdille.
Teksti: Tiina Eklund 12.11.2024
Kuvat ja lähteet:
Metsäalan Toimihenkilöliitto 1987: Menestyvä METO – Metsätoimihenkilönä Metsäsektorin etulinjassa
Metsäteknikkojen Keskusliitto 1906 – 1966
Metsäteknikkojen Keskusliitto 1906 – 1956
Näreaho Pentti 2004: Metsästäjä hyvinvointivaltiossa, sivut 124-193
Lisätietoja:
Metosta Wikipediassa: METO – Metsäalan Asiantuntijat
