Uusiutuva biomassa – ongelma vai mahdollisuus?

Biomassojen kestävyyskysymykset ovat viime kuukausina nousseet julkiseen keskusteluun. Välillä on puhuttu maailmanlaajuisella, ja joskus hyvinkin paikallisella tasolla. Kysymys biomassojen kestävyydestä on nähty joko hyvin kiireellisenä asiana tai peräti ongelmana, joka jossain vaiheessa tulevaisuudessa on edessä.

Se, että biomassojen jalostuksen kestävyydestä puhutaan, on hyvä merkki. Se kertoo siitä, että meillä on alkanut uusi aikakausi raaka-aineiden hyödyntämisessä. Vähitellen yhä laajemmin yhteiskunnassa tulee selväksi, että uusiutuvuus on avainsana tulevaisuuden globaalissa maailmassa.

Se mikä asiassa hämmentää, on keskustelun sävy. Puhe biomassojen kestävyydestä on ollut sävyltään hyvin ongelmahakuista; ikään kuin biomassojen käyttö ja jalostaminen olisi pääpiirteittäin kielteistä. Tosiasia kuitenkin on, että uusiutuvien biomassojen tehokas jalostaminen on meille valtava mahdollisuus. Uutta raaka-ainetta syntyy koko ajan ja se voidaan jalostaa mahdollisimman hyvin, usein kierrätettäviksi tuotteiksi. Meillä on luonnonvara-alalla sellainen menestystarina edessämme, että emme ehkä pysty sitä täysin hahmottamaan. Jo nyt yritykset rakentavat kovaa vauhtia brändejään uusiutuvuuden ja kierrätettävyyden varaan. Päivän sana on kiertotalous. Ja biomassat ovat kiertotaloudessa merkittävässä roolissa.

Ehkä eniten ongelmahakuisuutta on ollut havaittavissa metsäkeskustelussa. Suomen metsävarat ovat jatkuvasti kasvaneet noin neljäkymmentä vuotta, eli puuta ei ole pystytty jalostamaan tarvittavassa laajuudessa. Puun kysyntä on ollut metsien kasvuun nähden liian alhaisella tasolla. Vielä muutama vuosi sitten voivoteltiin, miten huonosti metsien mahdollisuuksia käytetään hyväksi.  Nyt, kun tuuli on kääntynyt ja yritysmaailmasta löytyy vahva kiinnostus puubiomassan jalostuksen investointeihin, on käynnistetty ongelmahakuinen keskustelu metsien ja puun riittävyydestä.

Olen varma, että biomassan jalostuksen potentiaaliset investoijat tutkivat kyllä tarkasti raaka-aineen saatavuuden ja riittävyyden ennen investointipäätöksiään. Jopa MetsäGroup teki tarkkaa tutkimustyötä vuosikaupalla ennen päätöstä Äänekosken tehtaasta, vaikkakin firma tuntee Suomen metsät ja puuvirrat läpikotaisin. Investoijat eivät lähde sokkona liikkeelle.

Myös energia-alalla tehdään tänä päivänä vilkasta kehittämistyötä, joka vie uusiutuvia ja biopohjaisia ratkaisuja eteenpäin. Yhteiskunnan kokonaishyödyn kannalta on katsottu, että tämä on oikea ja kestävä tie tulevaisuuden energiaratkaisujen haussa. Myös energiamaailma, pienessä ja isossa mitassa, tulee varmuudella jatkossa olemaan hyvin kiinnostunut biomassoista ja uusiutuvuudesta.

Keskustelu biomassojen kestävyydestä ja riittävyydestä on toistaiseksi ollut sekavaa ja pitänyt sisällään paljon edunvalvontaa ja vähemmän yleistä hyvää – ajattelua. Suomessa tulisi viipymättä rakentaa selkeä kokonaiskuva uusiutuvien biomassojen tulevaisuuden käytöstä. Nyt näyttää siltä, että etsimällä ratkaisujen sijaan ainoastaan mahdollisia ongelmia, hukkaamme samalla mahtavan tilaisuuden tulevaisuuden rakentamisessa.

Tarvitsemme pitkäjänteistä, objektiivista ja luotettavaa työtä, jotta uusiutuvien biomassojen mahdollisuudet ja tulevaisuuden suunta voidaan hahmottaa. Liian laajaa tästä ”hankkeesta” ei voi tulla. Irrallaan olevat rakennuspalat on koottava yksiin kansiin.

En näe parempaa ja vastuullisempaa tahoa tämän kokonaiskuvan kokoamiseen kuin Luonnonvarakeskus.

Håkan Nystrand
puheenjohtaja
LUVA – Luonnonvarat

 

Takaisin