Vääntöä metsävaratietojen avoimuudesta
Metsävaratietojen avoimuudesta ja käytöstä on väännetty kättä kauan. Metsäkeskuksen alle kehitetty Metsään.fi palvelu käynnisti keskustelut siitä, kenellä on oikeudet tulevaisuudessa yksittäisen metsänomistajan metsävaratietoihin ja miten helposti tietoja päästään katsomaan.
Monivuotinen tilanne kulminoitui kesän jälkeen kun maa- ja metsätalousministeriö vauhditti keskusteluja vedoten EU komission myllykirjeeseen aiheesta. Kirjeeseen, joka jostain kumman syystä on leimattu salaiseksi.
Neuvottelujen ytimessä näyttää olleen vain MTK ja Metsäteollisuus. Minusta neuvottelumenettely on kapea, kun kyse on paljon laajemmasta kysymyksestä kuin pelkästä puukaupasta ja kilpailusta metsänomistajista. Nyt tämä pikkuryhmä näyttää saavuttaneen neuvottelukompromissin. Käytännön yksityiskohdat ratkaisussa selviävät vasta syksyn aikana, kun lakiluonnos, toivon mukaan, tulee lausunnolle. Kai tätä nyt kuitenkin jossain vaiheessa ankkuroidaan käytäntöönkin. Kompromissiratkaisu on sinänsä hyvä asia, koska Metsään.fi on merkittävä tulevaisuuteen tähtäävä metsätietohanke, johon on satsattu paljon sekä aikaa että rahaa.
Se, että metsävaratiedon keruun laserkeilauksen tulkinnan perusyksikkö tulevaisuudessa on hila, joka on 16 kertaa 16 metriä suuri neliö, ei muuta tilannetta. Hilatieto on perusdataa, jota pitää pystyä jalostamaan kuvioiksi ja suunnitelmiksi, jos näin halutaan. Tähän kaikkeen tarvitaan perustaksi Metsään.fi, jonka päälle metsänomistajat ja toimijat voivat jalostaa tietoja eteenpäin oman valintansa mukaan ja sopimuspohjaisesti. Tarvitsemme yhtenäisen, koko Suomen kattavan järjestelmän, metsädatan perustan.
Metsää ei ole eristetty ulkomaailmasta tässäkään suhteessa. Datan käytön kehitys metsätaloudessa menee pitkin askelin eteenpäin jatkossakin. Metsäalan asiantuntijoiden on nyt otettava tämä tilanne vastaan haasteena ja mahdollisuutena. Metsäammattilaisia tarvitaan datan osaajiksi, tulkintaan ja jalostukseen. Pitää tietää metsistä ja metsätaloudesta kaikki, ennen kuin metsädatan tulkinta ja muuttaminen erilaisiksi suunnitelmiksi ja tuotteiksi voi onnistua. Metsäalalla tarvitaan saappaita jatkossakin.
Entäpä sitten tietojen avoimuus? Vaikkakin perusdata, eli hilatiedot, ovat täysin avoimia, on jätettävä valinnanvaraa sille, miten yksittäinen ihminen ja metsänomistaja haluaa itse järjestää tietojensa saatavuuden. Metsä ja puu omaisuutena ei ole millään tavalla erityisasemassa verrattuna esimerkiksi rahaan. EU Komissio on keväällä 2018 uusimassa tietosuojadirektiiviään siten, että yksittäisen ihmisen suoja vahvistuu. On sanottu, että ympäristödatan avoimuuden tarve ajaa yksittäisen ihmisen omaisuuden tietosuojan yli. Tähän laittaisin kuitenkin suuren kysymysmerkin. Tuleva Unionin tietosuojadirektiivi on syytä pitää mielessä Suomen metsätietolain teossa. Olisi onnetonta, jos tulevan direktiivin takia jouduttaisiin taas avaamaan metsätietolaki.
Yksityiskohdat nyt syntyneessä ns. kompromississa metsätiedoista selviävät lähiaikoina. Onko nyt tuijotettu liikaa tätä päivää, markkinaosuuksia, taistelua sieluista ja kuutiomääristä? En ole vakuuttunut siitä, että tässä ns. kompromississa metsädatan käytöstä on kaikin puolin rakentavia elementtejä mukana. Ovatko osapuolet kyenneet näkemään riittävän kauas tulevaisuuteen datan käytössä ja asettumaan päivän matalien ukkospilvien yläpuolelle?
Håkan Nystrand
puheenjohtaja
METO – Metsäalan Asiantuntijat ry