Viljelijät ja laskettelukeskukset
Edellisen lehden blogini syyskuun puolivälissä otsikoin ”Kesää odotellessa”. Kirjoituksessani toivoin lämmintä ja kuivaa syksyä, jotta hitaasti kypsynyt sato saataisiin korjattua mahdollisimman hyvälaatuisena.
Ei tullut kuivaa syksyä, vaan runsas sade huuhtoi monella tilalla hyvän sadon toiveet. Syyskuun loppu ja lokakuun alku olivat vuodenaikaan nähden lämpimiä, mutta ei siihen aikaan vuodesta enää kesän lämpösumman vajausta kurota kiinni. Noin viikon poutainen jakso pelasti osassa Suomea viljasadon talteenoton, mutta ainakin Itä-Suomessa silloin vallinnut sankka sumu pilasi nekin puintisäät.
Lokakuun alussa alkaneet runsaat sateet ylittivät monin paikoin muutamassa päivässä reilusti normaalivuosien lokakuun sademäärän. Vaikea puida, kun pellolla paikoin makasi saappaanvarren paksuinen vesimatto. Lisäksi kosteassa ja lämpimässä säässä pelloilla puintia odottanut hyvännäköinen sato meni itämisen ja homeiden vuoksi pilalle. Vielä tätä kirjoitettaessa lokakuun 22. päivänä kantavimmilla pelloilla ahkeroi puimureita puimassa parhaiten sadetta kestäneitä kasvustoja talteen.
Joillekin kulunut viileä kesä antoi ainakin kilomääräisesti huippusadon ja toisille täydellisen kadon. Talteen saatu sato on vaatinut pitkän kuivatusajan ja niellyt öljyä tolkuttomasti. Nykyisillä viljanhinnoilla korkeisiin korjuukustannuksiin ei olisi varaa.
Valtion lupaama 25 miljoonan energiatuki on hyvä, mutta ei se läheskään kaikkia menetyksiä ja lisäkuluja korvaa. Ei korvaa myöskään satovakuutus, kun vahinko ei ollut äkillinen. Jotkut tietämättömät yleisönosastokirjoituksissaan luulevat katokorvausten korvaavan vahingot. Asioita seuranneet tietävät, että katokorvauksia ei enää ole ja sen, että ei katokorvauksista omavastuuosuuksien jälkeen paljoa korvattavaa jäänyt. Usein ei mitään.
Valtion viljelijöille lupaama tuki aiheutti kateutta ainakin yhdessä nuorisojärjestössä. Tämän yrittäjyyttä puolustavan nuorisojärjestön puheenjohtajan mielestä on väärin antaa sateisesta kesästä tulonmenetyksiä kokeneille viljelijöille tukea, kun lumettomasta talvesta kärsivät laskettelukeskusten yrittäjätkään eivät valtiolta tukea tulomenetyksiinsä saa. Viljelijöiden pitäisi muka yrittää muiden yrittäjien kanssa samoilla ehdoilla. Olisikohan tämän nuorisojärjestön puheenjohtajan aihetta perehtyä siihen, kuinka vapaa EU:n sääntelyn kahlitsema yrittäjä suomalainen viljelijä on?
Viljelijät ovat todella uupuneita. Pitääkö vielä jonkun untuvikkopoliitikon nostaa profiiliaan maatalouden kestämättömän huonossa tilanteessa lyömällä lyötyä? Saisi hävetä, jos osaisi.
Jaksamista viljelijöille kadon ja monien muiden vaikeuksien keskelle!
Esko Lappalainen
Takaisin