Håkan Nystrand, LUVA: Yhteisellä koulutuspoliittisella linjauksella on jo kiire
Koulutus on tärkeä osa luonnonvara-alan tulevaisuutta. Ammattikorkeakoulut käytännönläheisinä korkeakouluina puolustavat hyvin paikkaansa. Luonnonvarojen kestävä hyödyntäminen ja kehittäminen vaativat sekä korkeatasoista koulutusta että käytännönläheisyyttä. Tämä on erityispiirre, kun kyseessä on luonto, eläimet, metsät ja maisemat – kaiken asiakaspalvelun ja talouden lisäksi. Korkeakoulutus on pystyttävä järjestämään käytännönläheisesti, sillä lopultakin on kyse siitä, miten muutamme kilot, kuutiot, litrat, hehtaarit ja aarit euroiksi ja hyödykkeiksi kestävällä tavalla.
Ammattikorkeakoulujen tulevaisuuden suuntaamista arvioidaan syksyllä koulujen ja opetusministeriön tulosneuvottelujen yhteydessä. Ammattikorkeakoulujen rehtorineuvosto, Arene, on jo julkistanut tulevaisuuden linjauksensa. Arene näkee ammattikorkeakoulujen tulevaisuuden valoisana, mikäli duaalimalli jatkossakin on toiminnan perusta ja ammattikorkeakoulut löytävät toimintaa tehostavia yhteistyömuotoja esimerkiksi yliopistojen kanssa.
Tässä tilanteessa luonnonvarojen asiantuntijoilla on tarve muodostaa yhteinen näkemys siitä, miten haluamme viedä eteenpäin meille keskeisen ammattikorkeakoulutuksen osaamisalueita ja elinkeinoja. Luonnonvara-alan koulutusalue ammattikorkeakoulujen aloituspaikoissa mitattuna on hyvin pieni, vaikkakin elintärkeä Suomen elinkeinoille, taloudelle ja työllisyydelle. Tästä syystä onkin tärkeätä muodostaa alan asiantuntijoiden yhteinen koulutuspoliittinen näkemys, johon kuuluisivat ainakin agrologit, metsätalousinsinöörit, hortonomit ja ympäristösuunnittelijat.
Miksi sitten duaalimalli on tärkeä luonnonvarojen asiantuntijoille? Koulutuspolitiikassa on myös edunvalvonnallisia piirteitä. Korkeakoulujärjestelmän yhdistäminen tarkoittaisi, että nykyiset AMK-tutkinnot olisivat kandidaattitutkintoja ja sisäänpääsyväyliä maisteriohjelmiin. Koulutus tähtäisi yliopistoputkeen ja muuttuisi teoreettisemmaksi. Tämä kehitys ei olisi eduksi tulevien ammattilaisten työllistymistä ja uramenestystä ajatellen. Myös työnantajien suunnalta tulee jatkuvasti muistutuksia ammattikorkeakoulujen käytännönläheisyyden tärkeydestä.
Toinen asia duaalimallia ajatellen on yleisempi. Millaisen kuvan haluamme luoda luonnonvara-alan AMK-tutkinnoista? Mitä tapahtuisi yhden korkeakoulun järjestelmässä? Suuri vaara olisi, että tehokas ja ikävä lasikatto, ellei pleksi, tulisi kandidaatti- ja maisteritutkintojen väliin. Työelämässä ja yhteiskunnassa ei pidä olla lasikattoja. Ne ovat poistuneet myös luonnonvara-alalla, hitaasti mutta varmasti. Yhdessä putkessa on aina vaikeuksia edetä omassa tahdissa. Kun reittejä on useita, on eteneminen helpompaa.
Luonnonvara-asiantuntijoiden ammatti-identiteetit ovat vahvoja ja tutkintonimikkeet ovat osa tätä kokonaisuutta. Haluamme jatkossakin tutkintonimikkeitä, jotka kertovat suoraan, minkä alan ammattilaisesta on kyse. Tämäkään asia ei ole itsestäänselvyys, kun ammattikorkeakoulujen tulevaisuutta rakennetaan.
AMK-tutkintonimikkeet yhdistävät luonnonvara-asiantuntijoita ja turvaavat heidän työuraansa. Yhteisellä koulutuspoliittisella linjauksella on todella kiire.
Håkan Nystrand
puheenjohtaja
LUVA – Luonnonvarat